HJORTH, VIGDIS: Onko äiti kuollut

Kustantaja: S & S 2021

Alkuteos: Er mor død

Suomennos: Katriina Huttunen

Äiti on kuollut minussa, mutta joskus hän liikahtelee.

Norjalaisen Vigdis Hjorthin romaani Onko äiti kuollut muistuttaa asetelmaltaan paljon kirjailijan edellistä teosta Perintötekijät. Kummassakin kertojana on nainen, joka jostain syystä on katkaissut välinsä perheeseensä ja yrittää sitten vuosikymmenten jälkeen saada omaisiinsa kontaktia. Pitäisi vihdoinkin puhua asioista, jotka ovat jääneet hiertämään.

Lapsena Johanna etsi äidin huomiota. Tarkkaili ja matki. Hän uskoi tuntevansa tämän paremmin kuin äiti itse ehkä tunsikaan, mutta äiti oli oikukas: välillä ylpeili Johannan piirustuksilla, välillä raivostui tämän tarkkanäköisyydestä. Oli marttyyri. Tuomitsi. Torjui. Ankara isä tuntui kontrolloivan tyttärien lisäksi myös vaimonsa ajatuksia ja käyttäytymistä.

Nuori Johanna noudatti vielä kiltisti isän toiveita ammatin ja aviomiehenkin suhteen, mutta sitten tapahtui jotain. Johanna rakastui maalauksenopettajaansa, hylkäsi perheensä, oikeustieteen opintonsa ja kotimaansa ja lähti miehen perässä Amerikkaan. Hukkaan menivät hänen kasvatukseensa uhratut rahat ja henkiset voimavarat! Vain pikkusisko Ruth katsoi enää velvollisuudekseen pitää Johannaan yhteyttä.

Et ole koskaan osoittanut minkäänlaista kiitollisuutta kaikesta siitä mitä äiti ja isä ovat sinulle antaneet ja tehneet hyväksesi vuosikausia, niistä lukemattomista lahjoista joita olit saanut äidiltä vuosikausia, ennen kuin hylkäsit aviomiehesi ja vanhempasi, päinvastoin olet ivannut heitä äärimmäisen loukkaavasti, tehdäksesi itsestäsi kiinnostavan, pöyhistelläksesi onnettomalla lapsuudella, koska ”taiteilijalla” täytyy olla sellainen.

Lisää nöyryytystä perheelleen Johanna aiheutti antamalla oslolaisen taidegallerian näyttelyyn triptyykkinsä Lapsi ja äiti 1–2, jotka perheen mielestä olivat aivan järkyttävät ja tekivät äidin naurunalaiseksi. Sitten uusi häpeänaihe: tytär ei saapunut isänsä sairasvuoteen äärelle eikä edes hautajaisiin! Mutta äitihän ei pyytänyt, ajatteli Johanna itse. Olikohan kumpikin osapuoli liian jääräpäinen ja ylpeä?

…hän on aina oleva minulle sama äiti kuin silloin ennen. Ehkä hän vihaa sitä että asia on niin. Äitiys on hänelle risti. Äiti on kyllästynyt olemaan äiti, minun äitini, eikä hän tavallaan enää olekaan äitini, mutta niin kauan kuin tytär elää, hän ei ole turvassa.

Nyt kolmekymmentä vuotta välirikon jälkeen Norjassa järjestetään Johannan töistä iso retrospektiivinen näyttely. Aviopuoliso on kuollut ja muusikkopoika lentänyt pesästä, joten Johanna on vapaa asettumaan entiseen kotikaupunkiinsa. Aikansa epäröityään hän soittaa äidilleen, mutta tämä ei vastaa. Pelkääkö äiti?

Äidistä tulee Johannalle vähitellen todellinen pakkomielle. Hän soittaa yhä uudelleen sekä äidille että Ruthille. Hän lähettää tekstiviestejä. Hän käy kilisyttämässä ovikelloa. Hänelle ei vastata. Hänet on suljettu perheen ulkopuolelle, hän on ilmaa. Johanna käy yhä röyhkeämmäksi äitiä vakoillessaan ja vähitellen lukijaa alkaakin jännittää, miten pitkälle hän on valmis menemään.

Mitkä ovat ne kysymykset, joihin Johanna haluaisi niin epätoivoisesti vastauksia? Lukija tietää asioista vain sen, mitä Johanna paljastaa, joten äidin kokema totuus voi olla aivan toisenlainen. Johanna vaikuttaa itsekeskeiseltä, mutta toisaalta hänessä on aistivinaan katumusta. Ehkä hän vain toivoo, että muutkin tunnustaisivat virheensä ja pyytäisivät anteeksi. Sitten kaikki ehkä saisivat sielulleen rauhan.

Vaikka voisinkin saada hänet kuuntelemaan tarinaani tai tavalla tai toisella tunnustamaan sen, uusi elämä tuskin olisi mahdollinen, siihen olemme liian vanhoja, mutta ehkä jonkinlainen rauha. Ehkä se hillitsisi hänen lakkaamattomia sisäisiä moitteitaan, koska ne ovat varmasti uuvuttavia myös hänelle: kiittämätön, epälojaali, huomionkipeä, kyyninen.

Onko äiti kuollut -romaanin teksti on vuolasta ja tunteikasta tajunnanvirtaa, jossa Johannan ajatukset kiertävät samaa kehää yhä uudestaan ja uudestaan, mutta paljastavat joka kierroksella kuitenkin jotain uutta niin Johannasta itsestään kuin hänen äidistään. Siihen liittyvät myös pohdinnat Johannaa puhutelleista maalauksista, kirjoista ja elokuvista - onkohan monikaan ajatellut Rakkautta vain -elokuvan äitikuvaa?

Kirjan luontokuvaukset ovat kuin maalarin näkemyksellä taltioituja; kaikki aistit avoimina ja pienetkin yksityiskohdat havaittuina. Onko äiti kuollut -romaani on monikerroksinen, kauniilla kielellä kirjoitettu ja taidokkaasti rakennettu teos, josta löytää paljon ajattelemisen aihetta.

PS. Elina Warstan kansikuva on hieno!

PS 2. Onko äiti kuollut -romaani on ehdolla vuoden 2021 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoon.