Kustantaja: Otava 2021
Isänsä puolelta jemeninjuutalainen ja äitinsä puolelta
suomalainen Koko Hubara eli Shirley Meital Hubara syntyi Vantaalla vuonna 1984.
Ihonvärinsä vuoksi kiusattu Hubara on tunnettu etenkin Ruskeat tytöt
-blogista, joka palkittiin vuonna 2015 parhaana yhteiskunnallisena blogina.
Esikoisteos Ruskeat tytöt ilmestyi vuonna 2017 ja samana vuonna Hubara
valittiin vuoden yhteiskuntatieteilijäksi.
Hubaran romaani Bechi kertoo erään suvun naisista
kolmen sukupolven ajalta. Samanlainen kaava näyttää toistuvan sukupolvesta
toiseen: äiti salailee tyttäreltä asioita, jotka kokee liian kipeinä, ja tytär puolestaan
epäilee äitiä, koska vaistoaa salailun. Syntyy väärintulkintoja puolin ja
toisin, kun kumpikaan ei tunne olevansa tarpeeksi rakastettu tai arvostettu.
Onni ja siunaus. Sitähän lapset ovat. Ja lapsenlapset. Ja
lapsenlapsenlapset. Mutta lapset ennen kaikkea. Elossa tai kuolleina. Kummituksina
tai maailmoihinsa menneinä. Aina. Ei ole mitään parempaa kuin oma lapsi, ei
mitään rakkaampaa eikä tärkeämpää. Äideillä ja lapsilla ei välttämättä ole
mitään yhteistä, mutta rakkaita he ovat silti.
Jemeninjuutalainen Rivka on miltei lapsi mennessään
naimisiin ja synnyttäessään omat lapsensa. Kaksi poikaa hän menettää, kunnes
syntyy tytär Shoshana. Tällä välin perhe on jo muuttanut Maahan eli Israeliin, jonne
Rivka ei kuitenkaan osaa kotiutua kaivatessaan entistä elämäänsä Jemenissä.
Silti hän kieltäytyy ehdottomasti muuttamasta takaisin kertomatta kuitenkaan
syytä. Äidin salamyhkäisyys saa Shoshanan raivon partaalle.
Shoshanalla itsellään on Suuri Suunnitelma: hän haluaa asumaan
Pariisiin. Kibbutsilla hän tapaa suomalaisen Hannun ja päättelee, että Suomi
voisi olla ihan hyvä välivaihe Suuren Suunnitelman toteuttamisessa. Hannu on
kiltti aviomies ja pian syntyy myös tytär, jolle Shoshana antaa nimen Bechi. Tämä
huutoa tai lohdutonta itkua tarkoittava nimi on ollut hänen tuntemattoman
veljensä nimi.
Sinnikäs Shoshana opettelee suomen kielen niin hyvin, että
pystyy kirjoittamaan kulttimaineeseen nousevan omaelämäkerrallisen teoksensa Shoshana
Ayin. kävi täällä, jossa Suomi ja suomalaiset saavat terävää kritiikkiä
osakseen. Kirjan nimi on suora viittaus Anja Kaurasen esikoisromaaniin Sonja
O. kävi täällä, mutta monikerroksisuus ei lopu tähän. Bechi-romaanin
kursiivilla painetut sivut näet ovat ”sitaatteja” Shoshanan teoksesta.
Yö toisensa jälkeen on kulunut, eri vuoteissa, eri
maissa, eri vuosikymmenillä, mutta unet ja fantasiat, koko kesyttämätön
aivokapasiteetti jota Shoshanalla on keskimääräistä enemmän, onhan hän sekä
nomadi että tarinankertoja, halusi tai ei, eivät pysty luomaan sellaista
kohtausta, missä äiti tulisi niin lähelle, että hänet voisi tuntea.
Hän katuu monia asioita, muttei tätä. Että on Bechin
äiti, tässä kaupungissa, tässä maassa, jossa voi kirjoittaa, kirjoittaa,
kirjoittaa.
Bechistä kehittyy vahvatahtoinen tyttö, joka jo pienenä havaitsee
äitinsä syömishäiriön ja masennuksen. Shoshana ei halua olla
taiteilijaäitiklisee, vaan hyvä perinteinen pullantuoksuinen äiti, mutta tytär
vaistoaa kyllä äidin oikeasti haluavan vain kirjoittaa. Ihan periaatteesta
Bechi ei suostu lukemaan äitinsä kirjaa, vaan haluaa kuulla Shoshanalta suoraan
tämän muistoista ja salaisuuksista.
… näin jälkikäteen ajateltuna, kyllä mä pelkäsin mutsia
silloin kun se oli vihainen, tietenkin. Mutta vielä enemmän mä pelkäsin sen
hiljaisuutta, hyvyyttä, hevosenpaskahellyyttä. Mä valitsin huonoista
vaihtoehdoista mieluummin äidinraivon kuin äidinrakkauden, hengittävän
mylvinnän kuin tappavan kiltteyden. Koska jälkimmäinen oli valhetta, kuolema.
Ei-totta, ja ei-olemassa.
Nyt Bechi itse on raskaana. Hänelläkin on salaisuus, jota ei paljasta ainakaan äidilleen, mutta ehkä hän aikanaan kertoo sen lapselleen ja katkaisee silloin sukupolvien salailun ketjun. Onhan Bechi vahva taistelijaluonne, joka muokkaa elämäänsä mieleisekseen.
Bechi on kooltaan ohut, mutta tarjoaa paljon mietiskeltävää ja yhdisteltävää. Yllättävän hauskakin se on osuvine kuvauksineen. Kaikki kirjan kolme naista ovat moniulotteisia ja omaäänisiä - esimerkiksi Bechin puheessa sinkoilevat nykynuorten puheenparret ja kirosanat. Kirjallisuudesta puhutaan paljon ja siteerataan teoksia, joiden luettelo löytyy kirjan lopusta - mutta siinäkin saattaa piillä jokin kompa.
Tykkäsin tästä tosi paljon.
VastaaPoistaMinulle tämä oli yllätyslöytö, josta kyllä riemastuin kovasti!
Poista