KEISALA, KATJA: Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille

Kustantaja: Atena 2021

Humalainen mies yrittää käpälöidä naista bussipysäkillä ja kuubalainen versio Tauno Palosta rientää pelastamaan naista sillä seurauksella, että päätyy itse ajotielle bussin eteen. Myöhemmin nainen ja mies päätyvät avioliittoon, kun nainen tulee raskaaksi. Syntyy Poika ja pari vuotta myöhemmin Otus. Rakkaus on kiihkeää ja molemminpuolista.

Useimmilla suomalaisilla on hyvin stereotyyppinen käsitys kuubalaisuudesta. Siihen kuuluvat elämänmyönteisyys ja yhteisöllisyys. Puheliaisuus, nauru, rytmi, musiikki ja tanssi. Jonkinlainen höpsö lapsenomaisuus. Kuubalaisiin verrattuna suomalaiset vaikuttavat tylsiltä ja sulkeutuneilta, kylmiltä ja itsekkäiltä. Suomalaiset naiset ovat liian itsenäisiä, heiltä puuttuu ylipursuavaan naisellisuuteen kätketty vaateliaisuus.

Yksinäisyys kuului Suomeen, jossa ihminen syntyi yksin, kuoli yksin ja yksin taakkansa kantoi, niin kuin mummuni tapasi sanoa. Kuubassa taas synnyttiin ja kuoltiin porukalla ja siinä välissä keskusteltiin loputtomasti siitä, kenen sitä taakkaa pitäisi kantaa ja eikö olisi parempi luopua sellaisesta surkeasta hommasta kokonaan.

Kirja kuvaa sitä, millaista on arjessa sovittaa yhteen erilaisia luonteita, kulttuuritaustoja ja opittuja tapoja. Väärinkäsityksiä ja väärintulkintoja tulee. Suomalainen nainen on järkevä ja järjestelmällinen, kuubalainen mies huoleton ja epäluotettava.  Miehellä ei ole ajantajua eikä suunnitelmallisuutta. Hän on kuitenkin aina iloinen ja toiveikas, mikä hellyttää naisen ja pitää yllä uskoa tulevaisuuteen.

Sitä nainen ei osannut odottaa, että joutuisi kantamaan yksinään vastuun lähes kaikesta. Hän hoitaa lapset ja kodin kunnostustyöt, käy töissä, kirjoittaa väitöskirjaa ja tinkii omista tarpeistaan säästääkseen rahaa. Mies sen sijaan hankkii itselleen parasta laatua ja lähettää sukulaisille loput yhteiseltä tililtä löytyvät varat. Hän ottaa kepeästi lainaa, mutta pitää lyhennysten maksamista tyhmänä.

Väitetään, että rakkaus on sokea, mutta ei se ole, se on vain päättelykyvytön ja helposti harhautettavissa.

Kirjan tapahtumat sisältävät paljon tilannekomiikkaa. Kuubalaiset miehet opastavat Pojan syntymän jälkeen naista lastenhoidossa. Matka Tukholmaan kuubalaisporukassa on yhtä kaaosta ja metakkaa. Sukulaisvierailu Kuubassa ei käy aurinkolomasta. Hermoheikon anopin käynti Suomessa on viedä hermot miniältäkin. Huonosti tehdyistä ja keskenjääneistä remontoinneista puhumattakaan.

Katja Keisalan kirja tuo mieleen Saara Turusen Järjettömiä asioita -romaanin, mutta Keisala on huomattavasti pisteliäämpi kuin lempeän humoristinen Turunen. Lopulta teksti käy jo varsin sapekkaaksi, kun mies onnistuu sotkemaan asioita yhä pahemmin ja yhteiselo alkaa näyttää mahdottomalta. Oikeastaan Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille on selviytymiskertomus, osoitus suomalaisen naisen sisukkuudesta, voimasta ja itsenäisyydestä.