20.9.2021

FREITAS, DONNA: Rose Napolitanon yhdeksän elämää

Kustantaja: Otava 2021

Alkuteos: The Nine Lives of Rose Napolitano

Suomennos: Riie Heikkilä

Mietin niitä kaikkia muita mahdollisia elämiä, joita minä olisin voinut elää. Mietin elämiä, joissa olisin päättänyt olla hankkimatta lasta, mietin elämiä, joissa minulla olisi lapsi tai olisin yrittänyt sitä. Olenko minä se Rose, joka sanoi kyllä vai se, joka sanoi ehkä? Vai kenties se Rose, joka sanoi ei, tai ei milloinkaan, ei missään tapauksessa? Vai olenko jonkinlainen yhdistelmä näistä kaikista Roseista?

Rose Napolitano on keskiluokkaisesta perheestä, jossa isä tienaa elannon ja äiti jättäytyy tyttären syntymän jälkeen kotirouvaksi. Rose itse väittelee tohtoriksi sosiologian alalla ja aikoo jatkossakin omistautua täysin tutkimustyölle ja yliopistossa opettamiselle. Jo varhain hän on päättänyt, ettei tule koskaan hankkimaan lasta, ja riemastuu löytäessään samanmielisen Luken.

Parin avioliittovuoden jälkeen Luken mieli muuttuu, ehkä vanhempien häikäilemättömän painostuksen vuoksi tai ehkä siksi, että ystäväperheisiin alkaa ilmaantua pienokaisia. Rose suostuu Luken mieliksi syömään raskausvitamiineja, mutta 15. elokuuta 2006 mies löytää pilleripurkin lähes koskemattomana. Käydään keskustelu, jonka seurauksena Rosen on tehtävä koko loppuelämään vaikuttava päätös.

Freitas esittelee yhdeksän erilaista vaihtoehtoa. Jos Rosen päätös lapsettomuudesta on järkkymätön, mitä siitä seuraa? Jos Rose tulee raskaaksi, seuraako siitäkään kestävää avio-onnea tai idyllistä perhe-elämää? Tietyt asiat kyllä toistuvat jokaisessa elämässä: lapsi Rosen elämässä on aina Addie-niminen tyttö ja Thomas on mies, johon Rosie tutustuu milloin missäkin yhteydessä ja jonka merkitys vaihtelee eri elämissä.

Rose Napolitanon yhdeksän elämää -teoksen keskeisin kysymys on: eikö naisella ole oikeus itse päättää siitä, synnyttääkö lapsia vai ei?  Voiko muka olettaa, että kaikki naiset nauttivat äitiydestä? Syttyykö äidinrakkaus automaattisesti, kun vauva syntyy? Etukäteen kukaan ei sitä tiedä. Ratkaisu on suuri.

Toinen puoli asiassa on miehen oikeus saada lapsia. Tekeekö nainen oikein kieltäessään mieheltä isyyden? Onko silti takeita siitä, että kumppaniaan lapsentekoon painostanut mies kuitenkaan osallistuisi jälkeläisensä hoitoon tai kantaisi vastuutaan? Rosen tavoin myös Luken eri elämissä on vaihtelua.

Kirjassa on kuvattu kauniisti se, miten vaihtoehdosta riippumatta Rosen välit omaan äitiin kokemusten myötä lähentyvät. Äiti voi toden teolla taivutella tytärtään, jotta saisi lapsenlapsia ja tuntisi itsensä taas tarpeelliseksi, mutta tärkeintä hänelle on kuitenkin aina oman lapsen mielenrauha ja onni.

Äiti parantaa haavat: hän tasoittaa epäonnistumiset, pettymykset ja elämän suuret haasteet ja tekee kaikkensa työntääkseen lastaan eteenpäin. Toisinaan, varsin useinkin, hän liioittelee, mutta toisaalta se saa ihmisen toden teolla ymmärtämään, ettei tämä ole yksin.

Rosen kokemat elämät alkavat parista toisiinsa limittyvästä vaihtoehdosta ja lisääntyvät siitä vähän kerrassaan. Kärryillä pysyy kyllä, sillä kunkin luvun otsakkeeseen on merkitty selkeästi päiväys ja se, mistä Rosen elämästä kulloinkin on kyse. Kaikki elämät sujuvat hieman eri ratoja, mutta jotkut elämät menevät ajoittain päällekkäin ja yksi tapahtuma on sellainen, että se liittyy Rosen kaikkiin elämiin. Ei välttämättä kannata lukiessa koko ajan muistella kunkin elämän yksityiskohtia, vaan vain nauttia ajatusleikistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti