KLUNE, TJ: Talo taivaansinisellä merellä

Kustantaja: Karisto 2021

Alkuteos: The House in the Cerulean Sea

Suomennos: Mika Kivimäki

Linus Barker asuu pienessä talossa seuranaan itsetietoinen Calliope-kissa, joka valitsi talon asuinpaikakseen jo pikkuisena pentuna. Linus rakastaa vanhoja vinyylilevyjä (Everly Brothers, Bobby Darin, Buddy Holly…) ja saattaa hieman tanssahdella niitä kuunnellessaan. Yhtään ystävää hänellä ei ole.

Ammatiltaan Linus on sosiaalityöntekijä Maagisten Nuorten Huolenpito-Osastolla. Hän käy tarkastamassa erilaisille nuorille perustettuja orpokoteja ja suorittaa työnsä täsmälleen sääntöjen mukaan ja tunnontarkasti raportoiden. Linus uskoo ajattelevansa aina lasten ja nuorten parasta, mutta ei kuitenkaan pohdi sitä, mitä näille tapahtuu, jos orpokoti suljetaan väärinkäytösten takia.

Säntillisyys ja kuiva objektiivisuus painavat vaakakupissa, kun Äärimmäisen Korkea Johtoporras lähettää Linuksen kuukaudeksi seuraamassa äärimmäisen salaisen Marsyasin orpokodin toimintaa. Orpokoti on saarella taivaansinisen meren keskellä ja sinne on sijoitettu kuusi erittäin epätavallista lasta.

Ensinnäkin on Talia-niminen maahistyttö, erinomainen puutarhuri. Toinen lapsista on Theodore, yksi maailman viimeisimmistä traakeista. Hännäkäs ja siivekäs Theodore ei ole eläin, vaan omaa kieltään sirkuttava älykäs olento. Kolmantena on kymmenvuotias metsänhenki Phee ja neljäntenä muodonvaihtaja Sal, joka neljätoistavuotiaana on ollut jo kahdessatoista orpokodissa. Viides lapsista on kymmenvuotias Chauncey, joka muistuttaa lähinnä lonkeroista limamöykkyä.

Vaikka näytänkin siltä kuin näytän, se ei silti tarkoita, etten osaisi auttaa ihmisiä. Tiedän, että jotkut ihmiset pitävät minua pelottavana, mutta lupaan ja vannon sen, että en ole oikeasti sellainen.

Kuudes lapsi on se, jota Johtoportaassa eniten pelätään. Hän on kuusivuotias Lucy (Lucifer); paholaisen poika ja Antikristus. Toistaiseksi hän on kuitenkin vain pieni poika, jolla on hurja mielikuvitus ja draamantaju, mutta myös paljon pelkoja. Orpokodin johtaja, sympaattinen Arthur Parnassus, uskoo, että syntyperän vaikutuksen voi kumota turvallisella kodilla, jossa jokainen saa olla oma itsensä seurauksia pelkäämättä.

Talo taivaansinisellä merellä -teos kuvaa fantasian keinoin ihmisten suhtautumista erilaisuuteen. Lapset suhtautuvat yleensä asioihin luontevasti, mutta vanhempien osoittama pelko tai inho siirtää käyttäytymismallia taas yhdellä sukupolvella eteenpäin. Onko myöskään oikein eristää valtaväestöstä ulkonäöltään tai taustaltaan poikkeavia yksilöitä yhteisön ulkopuolelle tai olla päästämättä heitä tärkeisiin virkoihin?

Te eristätte heidät kaikista muista siksi, että he ovat erilaisia kuin me muut. Ihmiset pelkäävät heitä siksi, että heidät on opetettu pelkäämään. Jos näet jotain, niin ilmoita siitä. Se lietsoo vihaa.

Linus kasvaa tehtävänsä mukana ja päätyy puolustamaan saaren asukkeja Johtoryhmän tarkoitusperiä ja käytäntöjä vastaan. Ehkä asiassa auttaa se, että tietyssä mielessä Linus itsekin on hieman poikkeava – hän nimittäin on homo. Suurin totuus, jonka hän kuukauden vierailunsa aikana oppii, on tämä: Koti ei aina ole se talo, jossa asuu. Se on myös ihmiset, joilla päätämme ympäröidä itsemme.

Talo taivaansinisellä merellä on hauska ja eloisa kirja, liikuttavakin. Suvaitsevaisuus on nykyaikana tärkeä teema, joka tämän fantasiaromaanin välityksellä saattaisi puhutella myös nuoria lukijoita.