Kustantaja: Atena 2021
Alkuteos: Bakvatten
Suomentaja: Tiina Sjelvgren
Veden varjot -romaanin alussa kirjailija kertoo, että vuosia sitten pieni Nilas-poika kuoli ja että Håkan tuntee siitä syyllisyyttä, mutta ei paljasta syitä eikä tilanteita. Asiat selviävät vähitellen kerronnan liikkuessa eri aikatasoissa ja tarjotessa eri henkilöiden näkökulmia tapahtumiin (onneksi lukujen otsikot näyttävät, mistä vuodesta ja kenen ajatuksista kulloinkin on kyse). Tapahtumapaikkana on pieni västerbottenilainen kylä 1930-luvulta 2000-luvun alkupuolelle.
Seitsemäntoistavuotias talollisen poika Assar tapaa vuonna
1938 punatukkaisen naisen, joka kiehtoo häntä ensi silmäyksellä. Kolmekymppinen
nainen, Margareta, on juuri muuttanut paikkakunnalle miehensä Hebben kanssa,
joka on ottanut vastuun sukutilasta veljen kuoleman jälkeen. Pariskunta on
lapseton, mikä aiheuttaa kylällä kuiskailua, etenkin kun Hebbe on vaimoaan
paljon vanhempi.
Kuluu kymmenen vuotta. Assar miehistyy, mutta solmii äidin
murheeksi vain lyhytaikaisia suhteita. Assarin unelmien kohde nimittäin on yhä
Margareta, joka päättää itsevaltaisesti, milloin ja miten edetään. Suhde on toteutuessaan
täynnä huikaisevaa onnea ja ahnasta nautintoa, mutta loppuu äkkinäisesti
Margaretan vaatimuksesta. Myöhemmin Assar kuulee naisen olevan raskaana – Hebbelle.
Assar on isänsä kuoleman jälkeen ollut vastuussa perheen
maatilasta, mutta nyt hän myy lehmät pois, hankkii äidille asunnon Sorselen
keskustasta ja muuttaa itse Tukholmaan. Palatessaan viisi vuotta myöhemmin
tarkastamaan paikkoja hän näkee Margaretan pienen pojan kanssa ja tajuaa
totuuden: hän on Håkanin oikea isä. Tätä asiaa hän ei kuitenkaan voi koskaan
paljastaa.
Ja Assariin sattui, kun hän tajusi, että Håkanille Hebbe
olisi aina isä… poika halusi olla kuin Hebbe ja tehdä asiat kuin Hebbe eikä
sitä saanut ottaa pojalta pois.
Håkan aloittaa oman kertomuksensa vuodesta 1956, jolloin on
kuusivuotias. Hebbe on hänelle kaikki kaikessa, vaikka äiti ei pidäkään siitä,
miten poika jatkuvasti kulkee miehen mukana tutkimassa metsän saloja ja
opettelemassa kalastamaan. Hebben yhtäkkinen kuolema sydänkohtaukseen on hirveä
isku pienelle pojalle.
Hebbe näkyi kaikkialla. Kodin takaa alkavassa metsässä,
syvällä juurakoiden, jäkälän, marjojen ja petojen keskellä, kostean hajun ja
vaimenneiden äänten seassa ja siinä, miten metsä huokaisi kuin Hebben haitari
soiton vaiettua… Metsään hän suuntasi tarvitessaan Hebbeä…
Håkanin paha olo kasvaa kasvamistaan hänen varttuessa kohti
aikuisuutta. Äidin uusi kumppani ja Nilas-pojan isä Lars on saamelainen
poronomistaja, minkä johdosta Håkania aletaan koulussa kutsua lappalaisten
rakastajaksi. Se todella kirpaisee ympäristössä, jossa monen mielestä ainoastaan
”kuollut lappalainen on hyvä lappalainen”.
Kodin ilmapiiri käy yhä kireämmäksi. Äiti on yhä enemmän
omissa maailmoissaan ja Lars puolestaan viettää yhä pitempiä aikoja tuntureilla
porojensa parissa. Vastuu Nilasista jää teini-ikäiselle Håkanille, joka joutuu tinkimään omasta
ajastaan ja vapaudestaan, mutta ei silti saa vanhemmilta osakseen samanlaista hellyyttä
kuin Nilas. Kaikki kasaantuu kohtalokkaasti, kun Nilas on kuusivuotias.
Kirja on täynnä kaipausta ja katumusta. Mies kaipaa poikaa,
jonka isä ei voi olla. Poika suree miestä, joka on ollut hänelle isä. Mies rakastaa
naista ja nainen kaipaa miehen läheisyyttä. Nainen potee syyllisyyttä, koska ei
osaa olla äiti. Pieni poika tuntee olonsa surulliseksi, pelokkaaksi ja
hylätyksi. Isän sydän särkyy pojan menetyksen ja koetun petoksen vuoksi. Mieheksi
varttuva poika kantaa syyllisyyttä kaikesta eikä osaa enää sitoutua kehenkään.
Vuonna 2008 neljänkymmenen vuoden takainen mysteeri lopulta ratkeaa
ja moni ihmissuhteissaan ja ratkaisuissaan epäonnistunut ihminen saa yllättäen uutta
toivoa. Veden varjot on hieno esikoisteos, jossa kaikki toimii. Pienet
yksityiskohdat osoittavat, miten harkittu kokonaisuus on kyseessä.
Sorselessa asuva kirjailija, tiedottaja ja kunnallispoliitikko Maria Broberg (s. 1977) on lähtöisin Piteåsta, josta on kotoisin myös arvostettu ruotsalaiskirjailija Karin Smirnoff. Vaikka Brobergin ja Smirnoffin teokset ovat tyyliltään erilaisia, on niille yhteistä ihmisten, luonnon ja tapahtumien realistinen ja samalla koskettavan kaunis kuvaus. Kannattaa lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti