HUNTER, CARA: Pimeyteen

Kustantaja: Otava 2022

Alkuteos: In The Dark

Suomennos: Sirpa Parviainen

Olin kellarissa arkkitehtini kanssa, ja osa seinästä antoi periksi. Siellä oli tyttö.

Oxfordissa sijaitsevassa paritaloasunnossa on meneillään remontti, kun naapurin kellarista löytyy lukitun oven takaa aliravittu ja nestehukasta kärsivä nuori nainen sekä parivuotias poika. Asunnon omistaa iäkäs ja muistisairas William Harper, joka ei tunnu tietävän mitään siitä, mitä hänen kellarissaan on tapahtunut ja jonka vakiovastaus kaikkeen on typerä lehmä.

Tutkinnasta vastaa kunnioitettu ja taitava rikoskomisario Adam Fawley joukkoineen. Kuka nuori nainen on ja kuinka kauan hän on ollut kellarissa? Tyttö kärsii selvästikin traumaperäisestä stressihäiriöstä; ei pysty puhumaan, mutta kirkuu heti pojan nähdessään. Onko William Harper kidnapannut ja raiskannut tytön? Onko poika syntynyt kellarissa ja viettänyt siellä koko ikänsä?

Fawleyn mieleen palaa kaksi vuotta aiempi toimittaja Hannah Gardinerin tapaus. Toimittaja ei saapunut koskaan sovittuun tapaamiseen, mutta hänen pieni poikansa löytyi maastosta kylmettyneenä ja peloissaan. Gardinerien talo on näköetäisyydellä William Harperin asunnosta, joten mies olisi rauhallisella asuinalueella saattanut hyvinkin tehdä tekosiaan kenenkään huomamatta. Pari vuotta aiemmin hänen kuntonsakin oli luultavasti huomattavasti nykyistä parempi.

   ”Pahus, voisiko näillä olla jokin yhteys?”
   Quinn katsoo minua kysyvästi. ”Yhteensattuma?” hän kysyy hiljaa.
   Katson jälleen karttaa, tytön valokuvaa, ja muistan Hannah Gardinerin kasvot – kuvan, joka oli kiinnitettynä tauluun juuri samalla tavalla, kuukausi toisensa jälkeen, kunnes lopulta otimme sen pois. Hän ei ollut paljon vanhempi kuin tämä tyttö.
   ”En usko yhteensattumiin”, vastaan.

Poliisin työ etenee hitaasti ja takkuillen. Todistajiin ei voi aina luottaa, sillä osa jättää kertomatta asioita, joiden ei usko liittyvän tutkintaan. Osa muistaa tai on alun perinkin tulkinnut asioita väärin. Osa sepittelee valheita ihan tarkoituksella. Joskus todisteet osoittavat yhteen henkilöön, kumoutuvat uusien tietojen valossa ja vahvistuvat yhtäkkiä taas. Mutkikkaan juonen takana tuntuu olevan itsekeskeinen ja tunteeton psykopaatti – vai onko?

Pimeyteen- dekkarissa vuorottelevat kaikkitietävä kertoja ja minämuodossa puhuva Adam Fawley, jonka elämään pääsee kiinnostavasti tutustumaan myös henkilökohtaisella tasolla. Varsinaisen tekstin väliin on liitetty lehtien uutissivuja, kuulustelupöytäkirjoja, todistajalausuntoja, sähköposteja ja rikospaikkapiirustuksia, mikä lisää uskottavuutta ja antaa tunteen siitä, että lukija on samalla viivalla rikostutkijoiden kanssa. Vihjeitä tulee, mutta yllätyksellisyys säilyy.