STONEX, EMMA: Majakanvartijat

Kustantaja: Otava 2022

Alkuteos: The Lamplighters

Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Maiden Rock on Viktorian aikainen kasuunimajakka, jonka viisikymmentä metriä korkea graniittirakennelma nousee suoraan merestä viidentoista meripeninkulman päässä Cornwallin rannikosta. Majakalla työskentelevillä miehillä on myrskyisän meren keskellä useimmiten mahdollisuus liikkua vain majakan sisätiloissa, joten parin kuukauden päivystysjakson aikana vaaditaan hyvää yhteishenkeä.

Vaatii tietynlaista luonnetta kestää elämää jumissa. Yksinäisyyttä. Eristäytyneisyyttä. Yksitoikkoisuutta. Peninkulmakaupalla pelkkää merta, merta ja merta. Ei ystäviä. Ei naisia. Ainoastaan kaksi muuta miestä päivä toisensa perään, eikä heistä pääse eroon; se on niin karua että voi tehdä hulluksi.

Joulukuussa 1972 yhteysveneen saapuessa majakalle ovi on lukossa, sisällä sängyt pedattuina ja kaiteet kiillotettuina, mutta miehiä ei missään. Poissa on Maidenilla parikymmentä vuotta työskennellyt, kunnioitettu majakkamestari Arthur Black. Poissa on kolmekymppinen Bill Walker, joka jatkaa sukunsa perinteitä majakanvartijana ja on työskennellyt Maidenissa pari vuotta. Poissa on nuori majankanvartijaoppilas Vince Bourne.

Jolla ja miesten päällysvaatteet ovat paikallaan, joten kukaan tuskin on lähtenyt esimerkiksi kalastamaan. Pari mystistä piirrettä majakalla on: keittiössä pöytä on katettu vain kahdelle, majakan molemmat kellot ovat pysähtyneet täsmälleen samaan aikaan eli varttia vaille yhdeksään ja lokikirjaan merkityt säätiedot kertovat hirmumyrskystä, vaikka mantereella ei sellaista ole havaittu. Olisiko hyökyaalto pyyhkäissyt kaikki miehet mukanaan?

Kaksikymmentä vuotta myöhemmin seikkailukertomuksilla maineeseen noussut kirjailija Dan Sharp ryhtyy tutkimaan Maiden Rockin tapausta, joka yhä on avoin, sillä majakalla kadonneita miehiä ei ole missään vaiheessa julistettu kuolleiksi. Sharp haastattelee Arthur Blackin leskeä Heleniä ja Bill Walkerin leskeä Jennyä sekä Vince Bournen tyttöystävää Michelleä. Naisia pelottaa puhua, sillä miesten työnantaja maksaa heille vuosittaista korvausta vain, jos he vaikenevat.

Kaikkien henkilöiden kohdalla alkaa paljastua salaisuuksia, joista jotkut viattomampia ja jotkut synkempiä. Tarinat kietoutuvat toisiinsa ja niihin tulee puolia, joissa sekoittuvat surut, pettymykset, pelot ja väärät tulkinnat. Paljastuiko jokin näistä salaisuuksista jouluna 1972? Sysäsikö paljastuminen liikkeelle kauhistuttavan ketjureaktion?

Sujuvasti kirjoitettu ja mukaansa tempaava Majakanvartijat-teos on dekkari, koska siihen todennäköisesti sisältyy rikos. Se on kauhukertomus kuvatessaan salaperäisesti ilmaantuvaa Hopeamiestä ja jättikokoista vitivalkoista varista, jotka kenties ovat yksi ja sama olento ja joka ehkä on vienyt miehet mukanaan. Se on myös hieno kuvaus kesyttömästä merestä, sen petollisuudesta, voimasta ja kauneudesta.

Aallokko nousi, aallonharjat murtuivat, pärskeitä lensi hillittömässä meressä. Salamaniskut repivät vellovaa pimeyttä, pikimustaa merta, sysimustaa taivasta, valtameri tyrskysi ja kuohusi. Hänen torninsa tärähteli hyökkäyksen kourissa pärskeiden sinkoillessa koko sen mitalta, kasuunista valokojuun saakka.