DITLEVSEN, TOVE: Kööpenhamina-trilogia

Tanskalaisen Tove Ditlevsenin (1917–1976) Kööpenhamina-trilogia on omaelämäkerrallinen romaanisarja, joka ilmestyi tanskaksi 1967–1971. Näissä teoksissa kirjailija näyttää levittävän elämänsä lukijan eteen täysin paljaana, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että kyseessä on kaikesta huolimatta fiktio. Tyyli on niukan toteavaa, mutta miten paljon hienoja yksityiskohtia, oivalluksia, runollisuutta ja monikerroksellisuutta siitä löytääkään!

LAPSUUS

Kustantaja: S&S 2021

Alkuteos: Barndom (alkuteos 1967)

Suomennos: Katriina Huttunen

Trilogian ensimmäinen osa Lapsuus kuvaa Toven elämää viisivuotiaasta konfirmaatioikään asti. Tove kokee tuolloin olonsa niin ahdistavaksi ja rajoittuneeksi, ettei ole varma siitä, pystyykö lapsuus kantamaan häntä siihen taitekohtaan asti, mistä nuoruuden pitäisi alkaa. Aikuisenakaan hän ei muistele tuota aikaa valoisin mielin.

Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin… Aikuisten lapsuus roikkuu repaleisena ja puhkottuna heidän sisimmässään kuin käytetty ja koinsyömä matto jota kukaan ei ajattele tai tarvitse. Heistä ei näe että heillä on ollut lapsuus, eikä heiltä uskalla kysyä miten he käyttäytyivät päästäkseen sen läpi ilman että se jätti heidän kasvoihinsa syviä arpia ja jälkiä.

Yksi syy pienen Toven ankeuskokemukseen piilee ympäristössä, jossa Tove lapsuutensa viettää eli Vesterbron köyhässä ja turvattomassa työläiskaupunginosassa. Siellä alkoholia käyttävät sekä miehet että naiset ja tappelut ja perheväkivalta ovat jokapäiväisiä. Ilotytöt saalistavat kaduilla. Nuoret tytöt tulevat raskaiksi ja aviottomia lapsia syntyy.

Toven perheessä asiat ovat keskimääräistä paremmin, sillä lukemista harrastava isä ei käytä alkoholia eikä ole väkivaltainen. Tyttö ei kuitenkaan lähenny isäänsä, vaan etsii huomiota ja hyväksyntää äidiltään – sivistymättömältä, oikukkaalta, ilkeältä ja joskus jopa kovakouraiselta äidiltään. Toinen Toven lapsuutta synkistävä asia onkin siinä, että isoveli Edvin on äidin kulta ja tyhmäksi ja rumaksi leimattu tytär pelkkä riesa.

Kolmanneksi Tovea ahdistaa tunne siitä, ettei sopeudu ikätoveriensa joukkoon. Tyttö lukee pienestä pitäen paljon ja pukee yksinäisyyden ja erilaisuuden tuntojaan runomuotoon. Häntä kiehtovat sanat ja niiden tarjoamat mahdollisuudet, mutta kirjallisiin esikuviin perustuvat romanttiset ja dramaattiset kirjoitelmat ovat kaukana nuoren tytön kokemusmaailmasta. Unelma runoilijan urasta elää silti Toven sisimmässä, vaikka edes isä ei usko naisen voivan olla kirjailija.

… mieleeni alkoi hiipiä pitkiä ihmeellisiä sanoja kuin suojaavaksi kalvoksi. Laulua, runoa, jotakin lievittävää ja rytmillistä ja loputtoman surumielistä…

Yksi ystävä Tovella on: pari vuotta nuorempi Ruth, hilpeä ja vallaton tuulispää. Ruth kehittelee kepposia ja Tove seuraa perässä, vaikka omatunto soimaakin. Myöhemmin tyttöjen erilaisuus erottaa heidät toisistaan, sillä Tovea eivät kiinnosta muiden tyttöjen kikatukset ja seksuaaliset vihjailut. Ennen kaikkea häntä inhottaa toisten ruma kielenkäyttö. Samaan aikaan hän alkaa suhtautua äitiinkin välinpitämättömämmin. 

Yleinen asenne työläisten alueella on se, ettei tyttöjä kannata kouluttaa, koska he kuitenkin lopulta menevät naimisiin eikä heistä muutenkaan voi tulla mitään merkittävää. Isän ansiosta Tove saa käydä keskikoulun, mutta konfirmaation jälkeen hänenkin on jätettävä lapsuus taakseen ja lähdettävä työelämään. Ajatus sekä pelottaa että houkuttaa.

Kun ajattelen tulevaisuutta, se on kuin minua ympäröivä korkea muuri, ja siksi haluaisin niin mielelläni venyttää lapsuutta pidemmälle.

… minun tietämättäni vaipuu lapsuus hiljaa muistin pohjalle, siihen mielen kirjastoon josta olen ammentava tietoa ja kokemusta koko loppuelämäni ajan.

NUORUUS

Kustantaja: S&S 2021

Alkuteos: Ungdom (alkuteos 1967)

Suomennos: Katriina Huttunen

Kööpenhamina-trilogian toinen osa Nuoruus jatkuu suoraan siitä, mihin Lapsuus päättyi, ja kuvaa Toven elämää viisitoistavuotiaasta kahdeksantoistavuotiaaksi. Tässä vaiheessa hän jo oivaltaa, miten rajoittavia tekijöitä köyhyys, naissukupuoli ja luokkatausta voivat olla. Nuoruuskaan ei ole huoletonta ja ihanaa aikaa.

Nuoruus on vain väliaikaista, haurasta ja ohimenevää. Se täytyy käydä läpi, muuta merkitystä sillä ei ole.

Tove on joutunut työelämään, mutta ei jostain syystä pysty pitämään työpaikkojaan. Kotiapulaisen työ päättyy alkuunsa, kun Tove tulkitsee emännän antamia ohjeita väärin ja pesee flyygelin harjalla ja vedellä. Joistakin paikoista potkut seuraavat poliittisista syistä – eletäänhän toista maailmansotaa edeltäviä aikoja, jolloin joissakin piireissä kavahdetaan työväenliikettä ja toisissa taas fasismia.

Jossain vaiheessa Tove kiinnostuu harrastajateatterista ja saa jopa kiitosta roolisuorituksestaan vanhana höpsönä rouvana. Mikä tärkeintä - teatterissa hän tutustuu itseään hieman vanhempaan kauniiseen ja viekoittelevaan Ninaan. Ninan kanssa helposti johdateltava ja naiivi Tove alkaa käydä tansseissa ja etsiä itselleen miestä. Ninan mielestä Toven nimittäin pitäisi hankkiutua neitsyydestä eroon niin pian kuin mahdollista.

Tove arvioikin jokaista kohtaamaansa miestä mahdollisena sulhasena, olipa miehen ikä mikä tahansa. Äiti puolestaan seuraa tilannetta kiinnostuneena. Hänen toiveensa olisi toisaalta saada tytär naimisiin niin pian kuin mahdollista ja toisaalta estää lempilastaan Edviniä menemästä naimisiin ollenkaan.

Sisäinen palo ajaa Tovea edelleenkin kirjoittamaan runoja. Hieman tuloja hän saa laatiessaan kivipainon konttorin henkilökunnalle tilaustyönä onnittelurunoja, mutta vasta tutustuminen pienen kirjallisuuslehden toimittajaan alkaa viedä nuorta naista maineen polulle. Ensimmäinen runokokoelma ilmestyy eikä Toven iloa himmennä se, että Euroopassa riehuva sota vie ihmisten kaiken huomion.

Nimeni on ilmestynyt painettuna. En ole enää anonyymi.

Kahdeksantoista vuotta täytettyään Tove voi muuttaa pois kotoa ja asettua alivuokralaiseksi. Levottoman ja kireän perhe-elämän jälkeen hän toivoo vihdoinkin saavansa omaa rauhaa ja mahdollisuuden syventyä täysin runojen kirjoittamiseen. Ihan täysin toive ei toteudu: huone on kylmä ja ankea ja vuokraemäntä fanaattinen Hitlerin ihailija.

Nuoruus ei tee ihan yhtä suurta vaikutusta kuin ihastuttava Lapsuus, mutta kuvaa kyllä teini-ikäisen tytön tuntoja varsin osuvasti ja ajattomasti.

AIKUISUUS

Kustantaja: S&S 2022

Alkuteos: Gift (alkuteos 1971)

Suomennos: Katriina Huttunen

Kööpenhamina-trilogian viimeinen osa Aikuisuus kertoo Toven elämästä kaksikymppisestä noin kolmekymppiseksi. Hänen kirjailijanuransa on päässyt hyvään alkuun ja teokset keräävät enimmäkseen kiitosta, mutta yksityiselämä on kaaoksessa. Neljä kertaa Tove solmii avioliiton ja kolme kertaa eroaa. On lapsen syntymää, adoptiota ja abortteja.

Ja minulle käy entistä selvemmäksi että en oikeastaan kelpaa mihinkään muuhun kuin muodostamaan lauseita, laatimaan sanajärjestyksiä ja kirjoittamaan yksinkertaisia, nelisäkeisiä runoja, mikään muu ei minua kiihota. Jotta pystyisin tekemään sen, minun on tarkasteltava ihmisiä aivan erityisellä tavalla, suunnilleen kuin aikoisin tallentaa heidät arkistoon myöhempää käyttöä varten.

Toven äiti vaatii tytärtään avioitumaan. Kun Tovea tukenut toimittaja osoittautuu halukkaaksi, neitokainen nai itseään yli kolmekymmentä vuotta vanhemman miehen kiitollisena avusta ja mahdollisuudesta yhteiskunnalliseen nousuun. Kauan kiitollisuus ei kuitenkaan kestä pihin ja puhumattoman miehen rinnalla, vaan Tove vaihtaa porvarillisen asemansa ikätoveriensa boheemiin seuraan.

Miehiä tulee ja menee. On sitoutumiskammoinen hulivili ja on kirjallisuuden hyvin tunteva yläluokkainen papin poika, joka ei Hella-tyttären synnyttyä kestä enää perhe-elämää. Kolmannen puolison vaikutus on kohtalokas: hän tutustuttaa vaimonsa petidiiniin. Vahvan opioidin tuottamaa onnen, keveyden ja kaikkivoipaisuuden tunnetta tavoitellessaan Tove joutuu käyttämään lääkettä aina vain suurempina annoksina ja ajautuu väärentämään reseptejä ja jopa täysin turhaan korvaleikkaukseen.

Saan ruiskeen joka kolmas tunti, ja viimeinen tunti on pidempi kuin kaikki ne vuodet jotka olen elänyt maan päällä. Pään koholla pitäminen särkee niskaa, mutta jos lasken pään tyynylle, seinät työntyvät yhä lähemmäs ja lähemmäs, niin että lopulta pienestä potilashuoneesta loppuu happi. Jos painan pääni tyynylle, syvyydestä alkaa nousta eläimiä, pieniä, inhottavia torakan kaltaisia eläimiä, tuhansittain, ne mönkivät päälläni ja työntyvät sisään nenästä, suusta ja korvista.

Toven elämässä kirjoittaminen on aina ollut pääosassa ja kaikki muu toissijaista, lapset mukaan luettuina. Kipulääkkeiden liikakäyttö alkaa kuitenkin vaikeuttaa tekstin tuottamista, mikä saa Toven lopulta eroamaan puolisostaan ja menemään vieroitukseen – onhan hänen pystyttävä kirjoittamaan! Rinnalla on nyt uusi kumppani, joka tukee vaimoaan taistelussa lääkeriippuvuutta vastaan. Lukija tietää kuitenkin, ettei onnellista loppua ole luvassa.

… menneisyys loistaa keskellämme kuin elämän peittämä muuri.

Trilogian päätösosan tanskankielinen nimi Gift kertoo paljon kirjan sisällöstä. Se tarkoittaa ensinnäkin avioliittoa, toiseksi naimisissa oloa (mm. kirjoittamisen kanssa) ja kolmanneksi myrkkyä ja juuri miessuhteet, kirjoittaminen ja huumeet Toven elämää hallitsevatkin. Tanska on saksalaisten miehittämä, mutta kirjailijan huomiota se ei juuri näytä herättävän.

Aikuisuus on vaikuttava teos: yhtä aikaa tyylikäs ja ahdistava. Harvoin puhutaan näin suoraan sellaisista asioista kuin abortti tai lääkeriippuvuus, mutta juuri kerronnan omakohtaisuus saa lukijan ymmärtämään paremmin myös muita vaikeuksiensa keskellä kamppailevia.