Kustantaja: Like 2023
Alkuteos: Better the Blood
Suomennos: Kirsi Luoma
Hana Westerman on maoritaustainen Aucklandin poliisin
ylietsivä. Hänellä on upea seitsemäntoistavuotias muusikkotytär Addison ja
pomonaan ex-aviomies Jaye Westerman. Hanalla on vahva intuitio ja hyvä
yksityiskohtien taju. Hän on reilu ja tasapuolinen pomo. Hänellä on myös
sisimmässään ahdistusta, jota yrittää pitää kurissa tiukkojen rutiinien avulla.
Eräänä päivänä Hanan saa puhelimeensa videon, joka zoomautuu
Palatsina tunnetun purkukuntoisen kerrostalon toisen kerroksen parvekkeeseen.
Työparinsa, etsiväkonstaapeli Stanin kanssa Hana löytää asunnosta salahuoneen
ja sieltä lähes ritualistiseen tapaan hirtetyn miehen sekä läheisen
puistonpenkin jalustasta verellä piirretyn sisäänpäin kääntyvän spiraalin.
”Tekijä on halunnut, että hänen aikaansaannoksensa löydetään”,
Hana sanoo. ”Hän sirotteli jälkeensä leivänmurusia. Lähetti videon
johdattaakseen meidät huoneeseen, jossa hänen luomuksensa odotti. Kaikki oli
suunniteltua ja tarkkaan harkittua. Huolella rakennettu sommitelman.”
Sitten Hana saa toisen videon, joka esittää Aucklandin
siluettia auringonlaskun aikaan. Hana huomaa siinä pienen yksityiskohdan, joka
johtaa hänet oikeille jäljille - itsemurhaksi päätelty kuolemansyöksy tornitalon
katolta onkin tosiasiassa ollut murha. Lopulta Hana oivaltaa, että murhat liittyvät
vahvasti erääseen tapahtumaan vuonna 1863: silloin kuusi brittisotilasta
nöyryytti ja hirtti maorien pyhällä vuorella siirtomaa-armeijaa vastustaneen
maoripäällikön. Onko lisää murhia tulossa?
Miksi murhaaja lähettää videonsa juuri Hanalle? Siihen on
syynä maoriyhteisöä kalvava muisto eli poliisin kovaotteiset toimet rauhanomaisia
maorimielenosoittajia vastaan Mount Suffolkilla kahdeksantoista vuotta sitten. Nuori, vastavalmistunut Hana
oli silloin poliisijoukkojen etulinjassa ja taltioitui videolle retuuttaessaan
vanhaa naista. Tuo hetki teki Hanasta maoriyhteisön silmissä luopion ja mursi
jotain peruuttamattomasti hänen omassa sisimmässään.
Lukija saa välillä seurailla myös murhaajan ajatuksia ja
tuntemuksia. Hän on syvästi katkera ja surullinen siitä, miten maahan
tunkeutuneet siirtomaaherrat aikoinaan petkuttivat maoreilta näiden maat ja
korvasivat niistä myöhemmin oikeustaisteluidenkin jälkeen vain murto-osan. Edes
maorien pyhää vuorta Maunga Whakairoiroa (Mount Suffolkia) ei palautettu
heimolle, vaan se on Aucklandin asukkaiden piknikpaikkana.
Murhaaja pitää tekojaan täysin kunniallisina, sillä kyseessä
on utu. Teloitustilanteessa vuonna 1863 syntyi velka, josta ovat vastuussa
myös teon suorittaneiden jälkeläiset riippumatta heidän omasta
henkilökohtaisesta viattomuudestaan, sillä parempi viattomien veri kuin ei
verta lainkaan. Murhaajan tekemät ratkaisut ovat pitkän pohdinnan
seurausta, mutta eivät silti helppoja suorittaa.
Hänen kasvoillaan kuvastuu suuri tuska. Sisäinen piina.
Hän tietää tekonsa välttämättömäksi. Mutta tuo teko repii hänet kahtia. Hänen
kätensä tärisevät. Silmiin kihoaa kyyneleitä. Mielen valtaa pakokauhu. Hän
lankeaa polvilleen. Oksentaa betonilattialle.
Viattomien veri on taitavasti rakennettu ja
jännittävä rikosromaani, mutta myös mielenkiintoinen katsaus Uuden-Seelannin
historiaan ja kulttuuriin maorien näkökulmasta katsottuna. Teksti sisältää
joukon maorinkielisiä sanoja ja sanontoja, jotka on onneksi suomennettu. Ne
lisäävät tarinan paikallisväriä ja autenttisuutta.
Monien muiden alkuperäiskansojen tavoin maoritkin ajautuivat maahan tunkeutuneiden eurooppalaisten alistamina toisen luokan kansalaisiksi, maattomiksi, syrjäytyneiksi ja epätasa-arvoisiksi. Viattomien veri -teos korostaa kuitenkin sitä, ettei väkivalta ole oikea tapa epäkohtien korjaamiseen, vaan nämä: Hūmārie. Aroha. Manaaki. Rauha. Rakkaus. Myötätunto.
Michael Bennett (s. 1957) on uusiseelantilainen kirjailija,
käsikirjoittaja ja ohjaaja, jonka elokuvia on esitetty maailman tärkeimmillä
elokuvafestivaaleilla. Viattomien
veri on hänen ensimmäinen rikosromaaninsa ja pohjana valmisteilla olevaan
televisiosarjaan. Toivottavasti saamme romaaniin jatkoa ja tapaamme taas Hanan
läheisineen ja työtovereineen!
Tämä kirja täytyy pitää mielessä. Olisi mielenkiintoista lukea maoreista vaikka sitten fiktiotakin!
VastaaPoistaMaorikulttuurista kiinnostuneille tästä kirjasta löytyy ihan todellista tietoa - kannattaa lukea!
Poista