Kustantaja: Minerva 2023
Alkuteos: Murder before Evensong
Suomennos: Riina Vuokko & Robi Vuokko
Englantilainen Richard Coles (s. 1962) kuului 1980-luvulla
supersuosittuun The Communards -yhtyeeseen, mutta ryhtyi sitten opiskelemaan
teologiaa. Nykyisin hän toimii Finedonin kylän pastorina Northamptonshiressä ja
on kysytty televisio- ja radiopersoona. Hän kirjoittaa myös Kirkkoherra
Clementin tutkimuksia -dekkarisarjaa, jonka ensimmäinen osa on Murha
ennen iltahartautta.
Vuonna 1988 neljäkymmentäviisivuotias Daniel Clemens on
ollut kahdeksan vuotta Champtonin maalaiskylän kirkkoherrana. Hän asuu
pappilassa seuranaan leskiäitinsä Audrey, joka toisaalta on kova juoruilija ja
asioihin sekaantuja ja toisaalta miltei empatiakyvytön. Vauhtia elämään antavat
kaksi eläväistä mäyräkoiraa. Myöhemmin joukkoon liittyy Danielin melko
ärsyttävä pikkuveli Theo, näyttelijä joka haluaa tarkkailla Danielin
työskentelyä tulevaa televisiosarjarooliaan varten.
Kylää kuohuttava tapahtumaketjua alkaa kesäsunnuntaista,
jolloin Daniel saarnansa päätteeksi ilmoittaa, että kirkkoon on saatava
käymälä. Jotkut seurakuntalaisista kannattavat uudistusta ja jotkut ihmettelevät,
miksi käymälää tarvittaisiin nyt kun jo neljäsataa vuotta on pärjätty ilmankin.
Jotkut ottavat suorastaan henkilökohtaisesti sen, että käymälän tieltä
jouduttaisiin purkamaan pois pari tainta penkkiriviä.
Daniel yrittää toimia pikkumaisen kinastelun keskellä
rauhallisesti ja jämäkästi – onhan hänellä tukenaan Lordi Bernard de Floures,
Champton House -kartanon isäntä ja kirkon suojelija. Monilta osin kylä jatkaakin
entistä leppoisaa elämäänsä; kirkon koristelusta vastaava Kukkaiskilta
kokoontuu, kartano avataan perintöverojen pienentämistarkoituksessa taas
pariksi kuukaudeksi yleisölle, Daniel käy iltaisin kirkossa viettämässä
rukoushetkeä.
Sitten tulee kohtalokas ilta. Kartanonherran Bernardin
serkku Anthony Bowness, Champtonin arkistonhoitaja ja kirkkoväärti kiirehtii hieman
pitkäksi venähtäneen pubivierailun jälkeen sulkemaan kirkonovet päivän
päätteeksi ja suorittamaan ehkä jotain muutakin tehtävää. Myöhemmin Daniel
saapuu koiriensa kanssa pimeään kirkkoon pitämään iltahartautta ja vaistoaa
kesken kaiken, että jokin on vialla.
Jokin pieni asia häiritsi hänen rukouksensa rytmiä,
jokin, joka vaivasi häntä aivan tajunnan laitamilla. Se kutsui häntä Jumalan
huomasta takaisin maan kamaralle. Hän istui hetken aikaa hiljaa ja kuunteli.
Sitten hän tajusi, mikä häntä vaivasi.
Anthony löytyy penkkien välistä kuolleena vierellään yllättävä
murha-ase: puutarhasakset. Niiden käyttäjän on täytynyt hallita asiansa, mutta
oliko asialla joku kyläläinen vai ulkopuolinen? Mitä syytä kenelläkään olisi
murhata harmiton Anthony-ressukka? Pelonsekaisen innostuksen vallassa olevia
kyläläisiä kokoontuu sekatavarakauppaan, joka toimittaa myös postitoimiston
virkaa, ja tieto liikkuu talosta toiseen kuin sähkö virtapiirissä.
Toimittajalauma vyöryy kylään.
Murhatutkimuksia johtava kolmekymppinen rikosylikonstaapeli Neil
Vanloo ja Daniel huomaavat pian voivansa luottaa toisiinsa ja alkavat täysin
epävirallisesti ja ilma lupaa jakaa tietoja ja ajatuksia keskenään. Daniel
uskoo tuntevansa seurakuntalaisensa siksi hyvin, että pystyy sanomaan varmasti,
ketkä eivät ole syyllisiä. Mutta sitten tapahtuu uusi murha.
Kuolema oli kuin syvyyspommi: ensin räjähdys ja sitten
hidas – kuka ties minkä – nouseminen pinnalle, kun yhteisö kerääntyy yhteen ja
kohtaa hirmuteon todellisuuden.
Yhä vahvemmin alkaa tuntua siltä, että murhissa on jokin
yhtymäkohta kylän sota-aikaisiin tapahtumiin. Champton House toimi silloin sekä
Vapaa Ranska -liikkeen miesten parantolana että sodan aikaisista
erityisoperaatioista vastanneen yksikön koulutuskeskuksena. Ovatko murhatut
henkilöt päässeet perille tähän asti piilossa pysyneistä salaisuuksista?
Murha ennen iltamessua edustaa ”cozy crime”
-dekkarityyppiä. Pieni maalaiskylä on leppoisa ympäristö eivätkä murhat
loppujen lopuksi juurikaan häiritse sen rauhaa. Coles kuvaa huumorilla
erilaisia ihmistyyppejä Kukkaiskillan höpsähtävistä naisista aateluuden jo
äidinmaidossa imeneeseen kartanon porukkaan ja heidän välisiä keskustelujaan.
Kärsivällinen ja herkkävaistoinen kirkkoherra Clement on päähenkilönä todella
sympaattinen!
Kuulostaa mukavalta luettavalta kesään! Isomummoni oli joskus kirjan luettuaan tuumannut, että "oli taas monta mukavaa murhaa!". :D Se sopii dekkarinlukijan motoksi.
VastaaPoistaIhana komentti isomummoltasi! Tämä kirja sopii kyllä siihen!
Poista