Kustantaja: Otava 2023
Alkuteos: The Last Summer (2022)
Suomennos: Ilkka Rekiaro
St. Kilda (gaeliksi Hiort) on Ulko-Hebrideihin kuuluva yksinäinen
saariryhmä Pohjois-Atlantilla, 64 kilometrin päässä Pohjois-Uistista ja noin 160 kilometrin päässä Skotlannin mantereesta.
Saarista suurimmalla, Hirtalla, asuttiin jo esihistoriallisina aikoina. Myrskyisen
meren ympäröimät saaret pysyivät pitkään eristyksissä muusta maailmasta,
joten siellä säilyi ainutlaatuinen omavarainen elämäntapa. Pääasiallisena ruokana
olivat linnut ja linnunmunat. Harva asukkaista osasi englantia, sillä
puhekielenä oli gaelin kieli.
Heidän elämäntapansa kuulemma väistyi nopeaa vauhtia
muualla maailmassa. Teollistuminen muutti yhteiskuntaa nopeammin kuin mikään
asia satoihin vuosiin, ja heistä oli tulossa eläviä reliikkejä, menneiltä
ajoilta säilyneitä harvinaisuuksia. (Effie)
Vuonna 1930 St. Kildan saarten maanomistajana oli Skyen
saarella asuva MacLeodien MacLeod, joka peri niistä vuokraa mm. villana, tweedkankaana,
myrskylinnun öljynä ja untuvina. Tuolloin Hirtalla oli enää 36 asukasta, joista
alle kaksikymmentä työkykyisiä. Toimeentulo oli niin kriittisellä tasolla, että
kaikki hirtalaiset evakuoitiin mantereelle heidän omasta anomuksestaan. Vuonna
1931 saaret myytiin Dumfriesin jaarlille, joka teki niistä merilintujen
suojelualueen.
St. Kildan saaristoa on hallinnoinut vuodesta 1957 lähtien
National Trust of Scotland ja vuonna 1986 siitä tuli luontoarvojensa ansiosta Unescon
maailmanperintökohde. Vuonna 2005 saarten maailmanperintöstatukseen lisätiin
myös niiden kulttuurinen merkitys. Saarella on puolustusministeriön
tutkahavaintoasema.
Kesytön saari -teoksen päähenkilö on
kahdeksantoistavuotias Effie (Euphemia) Gillies. Effien äiti ja ainoa veli ovat
kuolleet, joten tyttö elää kaksistaan reumatismia sairastavan isänsä kanssa.
Effien olisi pystyttävä tekemään samat työt kuin kylän miehet, jotta
toimeentulo olisi taattu ja maanomistajan vaatimat verot mahdollista suorittaa.
Siksi Effie käyttää hyväkseen kaikki mahdollisuudet saadakseen lisätienestejä.
Effie on melkoinen rasavilli, joka pukeutuu isoveljeltä
jääneisiin housuihin ja kiipeilee köysien avulle kalliorinteillä nopeammin kuin
kukaan. Muiden lasten tavoin hänkin on oppinut koulussa lukemaan ja
kirjoittamaan sekä puhumaan englantia, mutta huomattava lintujentuntija hänestä
on kehittynyt ennen kaikkea luontoa tarkkailemalla.
Toukokuussa 1930 kyläläiset riemastuvat, sillä satamaan
saapuu hieno purjealus mukanaan kaksi MacLeodin tuttavaa eli Dumfriesin
jaarli ja hänen 28-vuotias poikansa, lordi Sholto. Effietä onnistaa: hänelle
luvataan kaksi šillinkiä siitä, että opastaa vieraita lintujen pesimäpaikoille
munia keräämään ja opettaa nuorta lordia kiipeilemään kallionjyrkänteellä
lintuja pyydystämässä.
Tietenkin Effien ja nuoren lordin välillä herää tunteita.
Saarilla kaikki ovat tasa-arvoisia, joten Effie ei pidä ystävystymistään
Sholton kanssa mitenkään erikoisena, vaan jopa antaa tämän opettaa itselleen
jotain uutta: uimataidon, jota kukaan saarelaisista ei hallitse, Tästä häntä
nuhtelee kipakasti maanomistajaa edustava kasööri Frank Mathieson,
joka on juuri tuonut kylään lastillisen muonaa. Kasööri kerää maanvuokran,
joten hänellä on todellista valtaa.
Sitten postilaiva tuo virallisen kirjeen: hirtalaisten yhdessä allekirjoittama anomus päästä muuttamaan mantereelle on hyväksytty! Jotkut ovat innoissaan, koska uskovat muuton lupaavan uutta alkua ja parempaa elämää, mutta jotkut ovat täysin tyrmistyneitä joutuessaan nyt luopumaan tutusta elämäntavasta ja rakkaista asioista.
Kesytön saari -teoksen jälkipuolisko käsittelee
Effien kokemuksia mantereella, jonne muutto tapahtuu 29. elokuuta 1930. Saarelaisten
karja ja tavarat on kuljetettu jo etukäteen perille, koirat hyödyttöminä
tapettu ja hautausmaalla lepäävät vainajat hyvästelty. Laivaan lastautuminen on
hieman kaoottista ja joitakin asioita saattaa jäädä huomaamatta. Ensi kertaa
Effiekin näkee kotisaarensa mereltä päin:
Hän katsoi viimeisen kerran siivekkäiden
jyrkännevaltakuntaa, johon hän nyt oivalsi itsekin kuuluneensa: korkeimmilla
paikoilla pesiviä valkosuulia ja niiden alapuolelle asettuneita myrskylintuja,
vielä alempana ulokkeilla pesiviä ruokkeja ja kiisloja ja kallionrakosiin ja
niistä ulos putkahtelevia kajavia…
St. Kildan evakuointi on maailmalaajuinen uutinen, joten
laivaa on mantereella vastassa suuri väkijoukko. Se huolettaa Effietä, samaten
hänelle ja isälle määrätty kolea talo ja etenkin saaren naisille järjestetty työ
kutomossa. Onneksi Effien laajasta lintutuntemuksesta vaikuttunut Dumfriesin jaarli tulee hätiin ja tarjoaa Effielle työta kartanossaan Ayrshiren kreivikunnassa.
Tietenkin Effie onnistuu järjestämään odottamattomia
tilanteita myös kartanon kellon lailla toimivassa koneistossa. Onkin hauska
seurata, miltä luonnonlapsen silmin näyttävät toisaalta palvelusväen asenteet
ja toisaalta rikkaiden yltäkylläinen elämä. Hän itse on erilainen, arvaamaton.
Tulevaisuus lupaa Effielle onnea, mutta toisaalta eräs rikos luo varjon hänen elämäänsä.
Kesytön saari -teoksen parasta ja kiinnostavinta
antia ovat kuvaukset St. Kildan saarilta. Mittakaavoiltaan uskomattomat
luonnonmuodostelmat ja niiden karu kauneus. Tuuli, aallot ja linnut. Ihmisten
rankka aherrus elantonsa eteen, mutta myös luja yhteishenki. Vanhat tavat ja
uskomukset – esimerkiksi naimisiin menoon riittää hyppääminen luudanvarren yli.
Sukupuolirooleja ja luokkarajoja rikkova Effie on niin
voimakas hahmo, että muut jäävät paljolti hänen taustakseen. Kirjan rakkaustarina
noudattaa romanttisen kirjallisuuden perinnettä ja on ihan hellyttävä, mutta sen
takia Swan on joutunut kirjoittamaan Dumfriesin jaarlin perillisineen
vanhemmiksi kuin he todellisuudessa olivat vuonna 1930. Eikö olisi ollut
mahdollista luoda rakkaustarinaa, jossa kaikki faktat olisivat olleet oikein?
Kesytön saari on ensimmäinen osa Karen Swanin
suunnittelemasta historiallisesta sarjasta. Se on viihdyttävä ja hieman
jännittävä ja päättyy niin yllättävään paljastukseen, että seuraavakin osa
lienee pakko lukea. Siinä sankarittarena tulee seikkailemaan toinen Effien
läheisimmistä ystävistä, Mhairi MacKinnon, joka uskoo että hänen sukunsa on kirottu.
Me olemme aina St. Kildan saariston tyttöjä, vaikka
päätyisimme minne.
PS. Kuvia Skyen saarelta kesäkuussa 2023: MacLeodien linna Dunvegan ja rannikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti