Kustantaja: Siltala 2024
Alkuteos: Birnam Wood (2023)
Suomennos: Tero Valkonen
William Shakespearen näytelmässä Macbeth Birnamin metsän liikkeellelähtö enteilee kuninkaan tuhoa, kun taas Eleanor Cattonin romaanissa Birnamin
metsä on uusiseelantilaisen ympäristöaktivistiryhmän nimi. Vasemmistolaishenkinen
kollektiivi perustaa hylätyille alueille luomupuutarhoja ja luovuttaa osan
sadosta hädänalaisille, mutta toiminta on toistaiseksi pienimuotoista ja hädin
tuskin kannattavaa.
Tarina alkaa tilanteesta, jossa tärkeä sola on jouduttu pahan
maanvyörymän vuoksi sulkemaan todennäköisesti moneksi kuukaudeksi. Solan
toisessa päässä sijaitsevasta kaupungista asukkaat ovat lähteneet muualle, kahvilat ja puodit ovat sulkeneet ovensa ja yli sadan hehtaarin
maatila on vedetty vaivihkaa pois myynnistä. Viimeisin yksityiskohta herättää
Mira Buntingin mielenkiinnon.
Karismaattinen Mira on selkeästi Birnamin metsän johtohahmo,
vaikka kollektiivi korostaakin jäsentensä tasa-arvoisuutta. Mira osaa olla
vakuuttava ja asiaa tarpeeksi tärkeänä pitäessään myös pelottavan taitava
valehtelija. Hän on visionääri, joka tavoittelee Birnamin metsän välityksellä radikaalia
ja pysyvää yhteiskunnallista muutosta:
…se oli täysin saavutettavissa, jos ihmiset
ymmärtäisivät, miten paljon hedelmällistä maata meni kaiken aikaa hukkaan
heidän ympärillään, kuinka paljon enemmän maailmassa voitaisiin saavuttaa, jos
ihmiset yksinkertaisesti yhdistäisivät tietämyksensä ja resurssinsa, ja miten
mielivaltainen ja järjettömän ennakkoluuloinen koko maanomistuksen käsite oli,
kun oli kyse muusta kuin sen käytöstä tai sillä asumisesta!
Autioksi jääneellä tilalla olisi mahdollisuus viljellä
kasveja suuressa mittakaavassa, joten Mira lähtee kartoittamaan tilannetta ja
jää kiinni yksityisalueelle tunkeutumisesta. Hänet tavoittanut mies on aluksi tiukka
ja epäluuloinen, mutta tentattuaan aikansa Miraa Birnamin metsän toiminnasta ja
tavoitteista tarjoaakin kollektiiville avustusta puutarhan perustamiseen.
Mies on amerikkalainen miljardööri Robert Lemoine, joka
kertoo ostaneensa tilan vastikään ritariksi lyödyltä sir Owen Darvishiltä
rakentaakseen sinne luksusluokan bunkkerin maailmanlopun varalta. Hän on maassa
sijoittajaviisumilla ja valvontadrooneja valmistavan yhtiön kautta sir Owenin liikekumppani, mutta passin saadakseen hänen pitäisi tukea uusiseelantilaista yrittämistä – ja hän
valitsee kohteekseen Birnamin metsän!
Kollektiivin kokouksessa Mira maalailee suurenmoisia
tulevaisuudennäkymiä, joissa Birnamin metsä olisi kannattava yritys Lemoinen
tarjoaman pitkän tähtäyksen rahoituksen ja markkinointituen ansiosta. Lähes
kaikki jäsenet innostuvat asiasta. Lukija kuitenkin tietää jo tässä vaiheessa,
että Lemoinen on häikäilemätön opportunisti, johon ei kannattaisi luottaa
vähääkään.
…statussymboleja jahtaava survivalisti joka valmistautui
useisiin maailmanlaajuisiin katastrofeihin, joiden estämiseksi ei itse tehnyt
kerta kaikkiaan mitään ja joita saattoi jopa tietoisesti edistää, jos siten oli
mahdollisuus saavuttaa voittoja tai etuja.
Kaikki eivät ole tyytyväisiä tilanteeseen. Miran läheisin
ystävä Shelley Noakes on huolissaan Miran ja Lemoinen läheisistä väleistä ja
tuntee tulleensa sysätyksi syrjään. Shelley on tukenut ystäväänsä, toteuttanut tämän
visioita ja järjestellyt kulissien takana asioita, mutta nyt epäluulot, kateus
ja kauna ajavat hänet kilpailemaan tämän kanssa vallasta ja Lemoinen huomiosta.
Toinen tyytymätön on Tony Gallo, yksi Birnamin metsän
perustajajäsenistä. Hän vihaa superrikkaita, jotka ovat tukevinaan
luonnonsuojelua ja omavaraisuutta, mutta tosiasiassa kiertävät veroja. Hän ei
luota Uuden-Seelannin hallitukseen, joka sallii tämän. Toisaalta tutkivan
journalistin urasta haaveileva Tony havaitsee tilanteessa skandaalin aineksia,
jotka paljastamalla saattaisi nousta kuuluisuuteen.
Catton luo muutamilla hyvin muotoilluilla lauseilla
henkilöistä uskottavan ja monipuolisen kuvan. Mikä teki heistä sellaisia kuin
he ovat? Mitkä syyt ohjaavat heidän toimintaansa? Miten he muuttuvat
tapahtumien edetessä? Onko pieni ihanteista joustaminen kovin vakavaa, jos sen
seurauksena saavuttaa jotain hyvää? Jyrääkö ahneus hyväuskoisuuden alleen?
Kirjan alkuosa on verkkainen ja esimerkiksi Tonyn palopuheet
saavat siinä liikaa tilaa, mutta sitten tapahtumat alkavat vyöryä eteenpäin
kiihtyvällä vauhdilla. Riittämättömyyden- ja syyllisyydentunteet, väärintulkinnat,
virhearviot ja ylimitoitetut teot kasaantuvat ja johtavat lopulta katastrofiin.
Kirjan verinen loppu noudattaa Shakespearen tragedioiden henkeä, mutta löytyykö tarinasta Macbeth?
Vuonna 1985 syntynyt uusiseelantilainen Eleanor Catton oli
kaikkien aikojen nuorin Booker-voittaja saadessaan palkinnon vuonna 2013
romaanillaan Valontuojat, joka puolestaan oli laajin palkinnon saanut teos (832 sivua). Sen jälkeen kuluikin kymmenen vuotta ennen
kuin Birnamin metsä ilmestyi. Kaikki Cattonin kolme teosta on
suomennettu, myös esikoisromaani Harjoitukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti