Kustantaja: Johnny Kniga 2024
Alkuteos: Fred (2023)
Suomennos: Jaana Nikula
Rauha-romaanin kertoja on Elina Kansa, joka syyskuun
lopulla vuonna 2015 kertailee sukunsa tarinaa kemiläisen lähikaupan
takahuoneessa. Kuulijoina ovat Elinan irakilaistaustainen isäpuoli Bodi ja Tornion
vastaanottokeskuksen johtaja Lahtela, Elinan rakastaja. Ulkopuolella
metelöivät pakolaisten saapumista vastustavat mielenosoittajat. Kolmen
sukupolven mittainen tarina rinnastuu koko kansakunnan ja myös muun maailman
tapahtumiin.
Minulla on yliluonnollinen ajan- ja tilantaju, jonka
vuoksi näen sellaista mitä muut eivät näe. Minua on viety itään ja länteen.
Olen nähnyt sekä menneeseen että tulevaan… Voitte halutessanne kutsua tätä
vaikka pohjoismaiseksi kansansaduksi, tarinaksi siitä mitä sota ja rauha
tekivät meille. Ja mitä me teimme rauhalle, kun se viimein koitti.
Keväällä 1942 kaksikymppinen Tapani Kansa (ei todellakaan se
1960-luvun lopulla tunnetuksi tullut laulaja!) viettää lakkiaisia Yyterin
meriravintolassa hieman kitkerin mielin, sillä sodan vuoksi ylioppilaslakki ja
-todistus on annettu ilman tutkintoa. Ravintolassa Tapani kuitenkin tutustuu
hovimestarina toimivaan eloisaan, punasaappaiseen Helmiin.
Rauha-romaani jakaantuu neljään lukuun, joita kirjailija nimittää matkoiksi. Ensimmäinen matkantekijä on vuonna 1945 sodasta palannut tykkimies Tapani Kansa. Hän saapuu Poriin, saa Helmin vaimokseen ja muuttaa tämän kanssa Helsinkiin. Siellä Tapanin itsetunto kohentuu, kun hän suorittaa diplomi-insinöörin tutkinnon erinomaisin arvosanoin.
Kolmella tyttärellä kasvanut perhe muuttaa 1960-luvulla
Raaheen, missä Tapani on Rautaruukin leivissä yksi idänkaupan hierojista eli
”kylmän sodan tykinruokaa”. Helmi
puolestaan käpertyy itseensä näön ja kuulon huononnuttua ja alkaa harrastaa
spiritismiä. Esikoistytär Minerva pakenee kotoa heti kun voi, mutta taiteellisesti
lahjakas Senja viettää suuren osan elämästään Lapinlahden sairaalassa.
Romaanin toisen matkan tekee tyttäristä nuorin eli Marjatta,
joka 1970-luvulla saapuu Ruotsiin työskenneltyään rahtilaivoilla kokkina. Hän
ottaa puolisokseen ruotsalaisen Johan Vilhelm Snellmanin (ei sukua 1800-luvulla
eläneelle suomalaiselle valtiomiehelle!). Johan ei ehkä ole Elinan
biologinen isä, mutta pitää tytöstä huolta avioeronkin jälkeen.
Elinan ensirakkaus on Marko, joka luultavasti on Elinan
velipuoli ja jonka äiti Kaarina on Marjatan paras ystävä. Poika ajautuu jo
kouluaikoina huonoille teille, mistä saa lisänimen Kauhu-Marko. Helposti
punasteleva ja ajoittain ennenäkyjä näkevä Elina puolestaan saa kutsumanimen
Puna-Elina. Markosta tulee riesa, mutta koskaan Elina ei pysty häntä täysin
torjumaan.
Lasten mielipidettä ei kysytä, kun Marjatta ja Kaarina
päättävät 1990-luvun alussa yhtäkkiä palata takaisin Suomeen. Eivätkö he ole
tietoisia Suomen syvästä lamasta, työttömyydestä, konkursseista ja
leipäjonoista? Onko muuton takana se, että Marjatta on tässä vaiheessa jo
tavannut Suomessa vuodesta 1968 asti asuneen Bodin?
Kirjan kolmas matka on merkitty Bodi Adnanin nimiin. Bodin työ hammaslääkärinä loppuu laman vuoksi, mutta hänen leipomistaitonsa pelastaa tilanteen: yhteen Kemin tyhjäksi jääneistä liiketiloista perustetaan leipomo! Sen leipä on edullista ja makea Pavlova Runeberg -leivos hurmaava. Bodin ja Marjatan hyväuskoisuutta käytetään monin tavoin hyväksi, mikä kenties saa Marjatan innostumaan New Age -yhteisöstä.
Neljännen matkan tekee Elina Kansa itse. Mahtaako hän kokea
äitinsä yhtäkkisen kuoleman jälkeen muistinmenetyksen ja siksi päätyä vuonna
2003 Venäjälle siivoamaan Neuvostoliiton ajalta jäänyttä roinaa Monrepos’n
puistosta? Hän palaa vasta yhdeksän vuoden päästä kotiin poikalapsen kanssa ja juuri
ajoissa pelastamaan Bodin Markon kynsistä.
Vuonna 2015 Suomeen virtaa Ruotsista Tornion kautta
pakolaisia, joita Bodi auttaa niin ruoan kuin neuvojen muodossa tutustuen
samalla Lahtelaan. Kumpikin joutuu piileskelemään Isänmaalliset-ryhmittymän
vihaa puodin takahuoneessa, missä Elina kertoo tarinaansa. Elina tuntee olonsa
hauraaksi ja pelkää seuraavasta koettelemuksesta menevänsä palasiksi, mutta
sitä ennen leivotaan leipää!
Elina on valitettavasti aika huono kertoja, joka tulee sitä
epävarmemmaksi mitä lähemmäksi nykyaikaa saavutaan. Hän hyppii ajassa
edestakaisin, eksyy sivupoluille, kommentoi ja tarkentaa omia puheitaan,
kuvailee ja vertailee, mikä ajoittain tekee lukemisen hieman raskaaksi.
Kokonaisuudessaan Rauha on kuitenkin hauska, tuore ja yllätyksellinen
johdatus Suomen historiaan.
Toimittaja, kirjailija ja muusikko Thella Johnsonin (s.
1979) äiti on suomalainen ja isä ruotsalainen. Lapsuuden ja nuoruuden kesät Johnson
vietti Suomessa isovanhempien luona sekä oli useamman vuoden Suomessa Svenska
ylen toimittajana ja Ruotsin radion kirjeenvaihtajana. Hän halusi kirjoittaa
kirjan rauhasta, mutta sodat häiritsivät tarinan kulkua: talvisota, jatkosota,
Lapin sota, Irakin sota, Syyrian sota… Onko rauha niin vaikea koetinkivi
ihmiskunnalle?
Sanon itselleni, että haluan kertoa meidän tarinamme,
kirjoittaa rauhanajan kertomuksen, mutta mikä siinä panee vastaan? Vastakohta,
tietenkin. Sota, kuolema, poikkeusolot. Tarinankulku pysähtelee jatkuvasti,
kertomus ei pääse alkamaan, jatkumaan tai päättymään.