Kustantaja: Gummerus 2024
Alkuteos: Vi er ikke her for å ha det morsomt
Suomennos: Sanna Manninen
Knut A. Pettersen on kuuttakymmentä lähestyvä kirjailija,
jonka ainoa menestysteos ilmestyi jo kaksikymmentä vuotta sitten. Nyt hän on
saanut äkkinäisen kutsun Lillehammerin festivaaleille
keskustelemaan aiheesta ”Uskottomuus elämässä ja kirjallisuudessa”. Knut ymmärtää kyllä olevansa jonkun korvike,
mutta kirjallisuustapahtuman palkkiot ovat hyvät ja Knut on rahapulassa.
Miestä kuitenkin huolettaa se, että samaan
paneelikeskusteluun tulevat osallistumaan hänen ex-vaimonsa nykyinen puoliso
Terje (jota Knut vihaa) ja "Todellisuuskirjailija" eli nainen, joka
viimeisimmässä romaanissaan esitteli Knutin nuorta ja epävarmaa naiskirjailijaa
ahdistelevana vanhana irstailijana (mikä Knutin mielestä ei ole totta).
Mikä totuus tapahtumista sitten onkin, on Knut kirjan
ilmestymisen jälkeen muuttunut mies. Hän luulee olevansa koko ajan tarkkailun
kohteena ja pelkää, mitä muut hänestä ajattelevat. Sen seurauksena hän alkaa
itsekin tarkkailla tekemisiään, mutta ei silti ymmärrä, mikä hänessä saa
ihmiset loukkaantumaan. Hänestä tulee ärtyisä.
Tuntuu kuin hän menettäisi päivä päivältä aina vain
enemmän jonkinlaista sietokykyä, jota hänellä on täytynyt olla ennen. Ihmisten
ulkonäkö ja käyttäytyminen ovat alkaneet ärsyttää häntä siinä määrin, että
tuntuu hankalalta mennä ulos.
Knutilla on hyvin vähän läheisiä ihmisiä. Suhde omaan isään
ja ainoaan lapseen Lukasiin on etäinen – tuntuu siltä, ettei kumpikaan halua
tavata Knutia. Ex-vaimo Lene on pysynyt lojaalina ystävänä ja välillä mies
ihmetteleekin, miksi he aikoinaan erosivat. Jonkinlainen ystäväntapainen on
naapurissa asuva Frank, joka on vuosikausia elänyt on-off-homosuhteessa
perheellisen M:n kanssa.
Lillehammerissa Knut juo ihan liikaa ja nukkuu liian vähän.
Paine sisimmässä kasvaa. Paneelikeskustelusta tulee mielipiteitä herättävä ja
värikäs näytös, jonka aikana Knut tuntee jakaantuneensa kahteen osaan: on
tavallinen Knut ja on ilmeisesti otsalohkodementiaa sairastava Knut. Kenelle
mahtaa tilaisuudesta olla eniten hyötyä?
Kirjassa ruoditaan mustan huumorin keinoin kirjailijantyön
eettisiä puolia. Voiko todellisesta henkilöstä kirjoittaa mitä vain, jos sanoo
teoksen olevan romaani tai kirjailijan oma näkemys asiasta? Entäpä, jos mieskirjailija
luonnehtisi naista samaan tapaan kuin Todellisuuskirjailija Knutia? Onko tämä
#metoo-liikkeen kääntöpuoli?
Onko kirjallisuuden arvostus romahtanut? Kirjoja jaetaan
kirpputoreilla ilmaiseksi. Lukiolaisen ei edellytetä lukevan teosta, josta on
tekemässä esitelmää. Kulttuuriministeri vaatii provosoivaa ja myyttejä murtavaa
kirjallisuutta, mutta suurta yleisöä tuntuu kiinnostavan pikemminkin
paljastuksia ja seksiä sisältävä autofiktio. Knut ei ole vakuuttunut:
Tarvitaanko taas yksi valkoinen keski-ikäinen mies
kertomaan meille ahdistuksestaan, huoraamisestaan ja alkoholin
väärinkäytöstään?
Emme ole täällä pitämässä hauskaa -teoksen
alkupuolella alkaa hieman väsyä Knutin tuskailuihin, mutta sitten sukelletaan
lähes absurdeihin tilanteisiin, joissa Lykken terävän (mutta ei tuomitsevan)
katseen kohteeksi joutuvat niin kirjailijat ja kustantajat kuin
kulttuurityöntekijät ja kulttuurin kuluttajatkin. Ajatuksia herättävä teos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti