Kustantaja: Otava 2024
Muistan paljon. Olen kuitenkin unohtanut vielä
enemmän. Olen unohtanut paljon junamatkasta, mutta myös sitä seuraavista
tapahtumista, kohtaamastani miehestä ja meidän välillämme syntyvästä
yhteydestä, sodasta, sen seurauksista ja tulevista vuosikymmenistä… Kerron
kuitenkin asiat sellaisina kuin ne muistan. Kerron ne sellaisina kuin katson
voivani ne kertoa. Kerron ne sellaisina kuin katson ne kertomisen arvoisiksi,
ja se jolle tämä ei kelpaa, voi minun puolestani haistaa pitkän paskan ja
kertoa oman tarinansa.
Veli jota minulla ei ollut -kirja alkaa vuodesta 1918, jolloin sen kertoja Axel Kannasto eli Aksu on oikeustieteen opinnot aloittanut yhdeksäntoistavuotias nuorukainen. Matkustaessaan Mikkeliin hän tapaa junassa lukiolaisen Urho Kekkosen, joka hänkin on jo perehtynyt oikeustieteeseen ja Axelin tavoin kutsuttu toimimaan apuna punaisten vankien oikeuskäsittelyssä. Kokemattomat nuorukaiset aiheuttavat sekasotkun, jonka seurauksena vapauteen livahtaa punaisten häikäilemätön päällikkö Lehikoinen.
Sisällissodan loputtua Axel ja Urho pääsevät Etsivän
keskuspoliisin palvelukseen jahtaamaan valtakunnan vihollisia. He muodostavat
työparin, jossa kovanyrkkinen ja röyhkeä Urho taiteilee lain rajamailla
pyrkiessään nopeisiin ratkaisuihin ja harkitseva Axel puolestaan kokoaa hitaasti
ja kärsivällisesti palapeliä, joka olisi tarpeeksi vakuuttava oikeudessa.
Aksulle Urho on kuin veli, jolle annetaan paljon anteeksi ja
jonka vuoksi uhraudutaan, mutta Urholle ystäväkin on kilpailija etenkin
naisasioissa. Kun Aksu vielä empii, on Urho jo hurmannut naisen, vaikkei
oikeastaan olisi tästä edes kiinnostunut. Käviköhän näin Sylvinkin kohdalla?
Onneksi vahvatahtoinen Sara rakastuu Aksuun ja tarjoaa mahdollisuuden
onnelliseen avioliittoon – mitä Kekkosilla ei ole.
Useampikin seikka vaikuttaa siihen, ettei Axel pääse
lahjakkuudestaan ja luotettavuudestaan huolimatta nousemaan urallaan. Kekkonen sen
sijaan etenee askel askeleelta yhä korkeammalle. Valtaa saadessaan hän kyllä järjestää
ystävälleen töitä, tarjoaa virkamiesapua ja rahaa, mutta selän takana kaivaa
kuoppaa. Aksun puhdasmielisyys tuntuu häiritsevän Kekkosta:
Sinä olet aina oikeassa, silloinkin kun olet väärässä.
Muistatko? Tajuatko sinä? Se sinun ongelmasi on. Et tajua olevasi väärässä,
koska olet oikeassa. Mutta maailma ei piittaa siitä, oletko oikeassa vai et. Se
piittaa vain siitä, kuka voittaa.
Kirjan lopussa Kekkosesta on tullut Suomen tasavallan
presidentti, joka uskoo vakaasti, että vain hän pystyy pelaamaan tasaveroisena maailman
mahtimiesten kanssa ja pitämään Suomen pystyssä. Urho ei tunne syyllisyyttä
valheista, petoksista tai tuhotuista ihmisistä, mutta Aksu ei pysty sellaista
miestä tukemaan. Ollaan merkityksellisessä kohdassa, josta alkaa hänen oma
tarinansa.
Katsoin taakseni, torin poikki, kauppiaiden ohi ja
Presidentinlinnaan päin. Yläkerran ikkunassa näkyi yksinäinen, kalju,
silmälasipäinen mies.
Reidar Palmgrenin Veli jota minulla ei ollut -romaani
on mielenkiintoinen. Toinen päähenkilöistä on Urho Kekkonen, jonka kohdalta
mainitaan kyllä tärkeimmät historialliset rajapyykit, mutta joka henkilönä suodattuu
Axelin silmien läpi. Hahmo solahtaa fiktiiviseen tarinaan saumattomasti ja on
varsin uskottava. Aksu on kuitenkin se, jonka elämänvaiheisiin lukija eläytyy
ja jolle toivoo hyvää.
Kirjan alussa kerrotut Mikkelin tapahtumat vaikuttavat jatkossakin
monin tavoin henkilöiden elämään. Esimerkiksi Lehikoinen putkahtelee
useammankin kerran esiin aiheuttamaan sekaannusta ja uusia kiemuroita tarinaan.
Jotkut tapahtumat ovat yhtä aikaa kauheita ja omituisen humoristisia. Joskus
taas liikuttuu vahvoista tunteista. Todennäköisesti tekstiin on kätketty ovelia
yksityiskohtia, joita ei lukiessa huomaakaan, mutta nautinnollista lukeminen
kyllä on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti