CHUNG, SERANG: Sisunin maailma

Kustantaja: WSOY 2024

Alkuteos: Siseoneurobuteo (2020)

Suomennos: Janne Tynkkynen ja Riina Vuokko

Vuonna 1984 syntynyt Chung Serang tunnetaan Etelä-Koreassa fantasiateoksistaan, mutta kansainvälisen läpimurtonsa hän teki 2020 ilmestyneellä sukutarinallaan Sisunin maailma. Länsimaista lukijaa auttaa kirjan alussa oleva Sisunin sukupuu, sillä korealaisista nimistä ei aina tiedä edes, onko kyseessä mies vai nainen. Lisäksi esimerkiksi Sisunin kolmen biologisen lapsen nimet muistuttavat erehdyttävästi toisiaan.

Kun Sisunin kuolemasta on kulunut kymmenen vuotta päättää hänen vanhin tyttärensä järjestää äidilleen muistojuhlan, vaikka Sisun onkin sanonut pitävänsä kuolemaan liittyviä riittejä täysin turhina. Sisunilla ei ole edes hautaa, vaan hänen tuhkansa on siroteltu mereen. Myunghyen mielestä juhla on järjestettävä nimenomaan Havaijilla, minne nuori Sisun pakeni 1950-luvulla Korean armeijan surmattua hänen sukulaisensa.

Mitä järkeä kuolleita on juhlia pöydät notkuen?

Kaksitoistahenkinen seurue koostuu Sisunin lapsista ja lapsenlapsista sekä heidän puolisoistaan. Porukka hajaantuu nopeasti eri tahoille sen mukaan, mikä kutakin kiinnostaa. Myunghye on ohjeistanut, että kaikkien pitää tuoda muistojuhlaan jotakin, minkä on kokenut Havaijilla parhaimmaksi tai vaikuttavimmaksi. Se voi olla kertomus hyvästä kokemuksesta tai tuota kokemusta symboloiva tavara.

Hyvää kokemusta metsästävien ihmisten seuraaminen tutustuttaa lukijan vähän kerrassaan heidän taustoihinsa ja ajatuksiinsa sekä suhteisiinsa sukulaisiin. Jotkut kuljeskelevat yksinään, jotkut muodostavat pieniä porukoita. Jokaisella on hieman erilainen mielikuva kantaäiti Sisunista, joten hyvin erilaisia ovat myös ne asia, joita he katsovat muistotilaisuuteen sopiviksi.

Me polveudumme ihmisestä, joka löysi kauneutta joka päivästä, vaikka eli elämänsä kamalaan aikaan. Jopa silloin, kun epäonnistuimme ja sorruimme uupumuksesta, hän auttoi väsymättä meitä eteenpäin. Hän jaksaa hämmästyttää maailmaa kymmenen vuotta kuolemansa jälkeen, ja palasia hänestä on kaikissa meissä.

Myunghye opettelee tanssimaan hulaa ja hänen sisarpuolensa ja yhtiökumppaninsa Kyung-a etsii maailman parhaita kahvipapuja. Myunghyen vanhempi tytär Hwasu toipuu työpaikallaan tapahtuneen suolahappohyökkäyksen aiheuttamista fyysisitä ja psyykkisistä vaivoista eikä jaksa liikkua paljon, mutta löytää majapaikan läheltä kahvilan ihanine lettuineen.

Hwasun huoleton pikkusisko, DJ:n urasta haaveileva Jisu, haluaa ottaa kuvan täydellisestä sateenkaaresta ja saa apua uudelta sateenkarriystävältään. Hwasun ja Jisun paljon sairastellut serkku Uyun puolestaan opettelee sinnikkäästi surffaamaan, koska haluaa näyttää, että heikkous on mennyttä aikaa. Muiden ei todellakaan tarvitse kantaa huolta Los Angelesissa elokuvahirviöitä suunnittelevasta Uyunista!

Jotkut porukan jäsenistä saavat inspiraationsa Havaijin ainutlaatuisesta luonnosta. Sisunin toiseksi vanhin tytär, ilman perhettä ja vakinaista osoitetta elävä arkeologi Myung-eun, tuo laavakentältä löytämänsä kukan ja Kyung-an lukioikäinen poika Kyurim kustantaa viisi Sisunin mukaan nimettyä korallia istutettavaksi mereen lähelle Tahitia.

Sisunin ajoittain rankkoja elämänvaiheita lukija joutuu kokoamaan hänen jälkeläistensä muisteluista ja keskusteluista. Havaijilla pesulassa työskennelleestä Sisunista tuli saksalaisen taidemaalari Mathias Mauerin malli, joka seurasi miestä Düsseldorffiin ja alkoi opiskella kuvaamataiteita. Mauer osoittautui kuitenkin väkivaltaiseksi ja sabotoi häijysti Sisunun elämää ja uraa.

Lopulta Sisun pakeni Saksasta Etelä-Koreaan, jätti maalaamisen ja ryhtyi kirjailijaksi, vaikka joutuikin opettelemaan uudelleen äidinkielensä hienoudet. Sisunin maailma -teoksen lukujen alussa on otteita hänen teoksistaan tai haastatteluistaan. Ne kertovat pelottomasta naisesta, jolla oli vahvat mielipiteet ja vahva oikeudenmukaisuudentaju.

Isoäiti oli ollut poikkeuksellinen ihminen. Luonteenlaatunsa vuoksi hän oli joutunut usein kiistoihin, antanut periksi vain harvoin ja saanut suurelta yleisöltä kepeää rakkautta ja pieneltä joukolta jääräpäistä paheksuntaa. Isoäiti ei ollut niitä, jotka unohtuivat helposti.

Sisun oli modernin ja itsenäisen naisen esikuva Etelä-Koreassa, jossa naisen asema on pitkään ollut perinteiden raskauttama. Vielä nykyäänkin nainen nähdään ensisijaisesti synnyttäjänä, mutta Sisunin jälkeläisistä moni on päättänyt olla hankkimatta lasta maailmaan, joka on pelottavan epävakaa ja luonnonkatastrofien koettelema.

Sisunin maailma -teoksen jälkisanoissa Chung Serang kertoo romaania kirjoittaessaan ajatelleensa omaa isoäitiään ja tämän elämää. Kirjassa ei kaihdeta puhumasta vaikeistakaan asioista, mutta perusvire on kuitenkin lempeä ja ymmärtäväinen.