ELOMAA, JOHANNA: Rosalisa

Kustantaja: Otava 2025

Kansi: Mirella Mäkilä

Kuvaamataidonopettaja Sirun heikko sydän toimii toistaiseksi apupumpun varassa, mutta uutta sydäntä etsitään koko ajan. Tilanne on Sirulle erityisen stressaava, sillä hänen äitinsä ennätti aikoinaan kuolla ennen sopivan sydämen löytymistä. Siksi Siru on päättänyt elää elämänsä yksinään: yhdenkään miehen ei tarvitse surra hänen vuokseen eikä lapsen periä häneltä samaa sairautta..

Kolme vuotta ennättää kulua odotellessa, mutta sopivan sydämen löydyttyä kaikki tapahtuu hyvin nopeasti. Onnistuneen elinsiirtoleikkauksen jälkeen Sirun pitäisi olla riemuissaan, mutta hän tunteekin syyllisyyttä. Se, että hänellä on uusi sydän, merkitsee sitä että jonkun toisen on täytynyt menehtyä.

Uusi sydän tuntuu heti oudon raskaalta, mutta muutakin kummaa tapahtuu. Siru huomaa rakastavansa ruusuja ja niiden tuoksua sekä viiniä – asioita, joita on aiemmin inhonnut. Hän kuulee sisimmässään äänen lausuvan rukousta. Hän näkee aamuyön unenhorteessa vilahduksia oudoista paikoista ja tapahtumista. Hän aistii jonkun toisen tunteman surun.

Hoitohenkilökunta ja ystävät vakuuttavat, että Sirun kokemat kummallisuudet liittyvät vain raskaaseen toipumisprosessiin.  Sirun tiedusteluihin sydämen edellisestä kantajasta ei suostuta vastaamaan, koska luovuttajan omaisia halutaan suojella ikäviltä kohtaamisilta. Siru kuitenkin tuntee, että joku pyytää häneltä apua. Onko Siru saanut rintaansa särkyneen sydämen?

Oli vaikea olla johdonmukainen ja vahva, kun oli kulkenut elämänsä muiden varjossa. Mutta niin kauan kuin hän kuuli sisällään rukouksen ja näki välähdyksiä paikoista, joissa ei ollut käynyt, jokin voima ajoi häntä jatkamaan. Ensimmäistä kertaa elämässään hän oli jonkin tärkeän äärellä. Sellaisen, johon ainoastaan hänellä oli valta vaikuttaa.

Tavoistaan poiketen Siru on nyt suorastaan röyhkeä ja onnistuu kuin onnistuukin selvittämään luovuttajan henkilöllisyyden. Hän kulkee tämän jalanjäljissä Gotlannissa ja Cornwallissa ja saa selville, miksi tämän sydän on niin raskas. Hän paljastaa petoksia, mutta myös rakkauden joka ei koskaan ole sammunut. Samalla hän ehkä löytää rakkauden itsekin.

Samalla yksinäinen ja levoton sielu menetti tuntemattoman yksikön verran painostaan. Näkymättömät kahleet aukaistiin. Sielu oli vihdoin vapaa.

Tarinan lähtökohtana on teoria, jonka mukaan ihmisen muistot saattavat tallentua solumuistiin muuallekin kuin aivoihin. Esimerkiksi sydämeen. Keltit puolestaan uskoivat, että ihminen on herkin ja vastaanottavaisin unesta valveeseen siirryttäessä tai elämän ja kuoleman välissä, kun tuonpuoleisen erottaa todellisuudesta vain ohut verho.

Aluksi Rosalisa tuntui liian epäuskottavalta, mutta rupesi jossain vaiheessa vetämään. Tarina saa salapoliisiromaanin piirteitä, kun menneisyyden salaisuudet ja nykyhetken vääryydet alkavat paljastua yksi toisensa jälkeen. Romantiikannälkäisille tarjolla on pari rakkaustarinaa ja maailmalle mieliville ympäristönkuvausta Gotlannista ja Cornwallista.

Rosalisan kieli on kaunista ja juonen kuljettelu oivaltavaa. Sirun ohella muutama muu kertoja tuo oman näkökulmansa tapahtumiin ja täyttää tarinan aukkopaikkoja. Mystinen tunnelma on loppujen lopuksi varsin kiehtovaa!