SALO, ELLI: Keräilijät

Kustantaja: Otava 2025

Kansi: Piia Aho

Elli Salo on Suomen Kansallisteatterin kotikirjailijana työskentelevä kirjailija, dramaturgi ja kääntäjä. Keräilijät on hänen esikoisromaaninsa, mutta samannimisen näytelmän kantaesitys oli Kajaanin kaupunginteatterissa marraskuussa 2024. Romaani sai kunniamaininnan Helsingin Sanomien esikoisteoskilpailussa ja on ehdolla sekä kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoon että Tulenkantaja-palkintoon.

Heini on arkeologi, jonka tehtävänä on paikantaa sodanaikaisia joukkohautoja Kainuusta lähellä Venäjän rajaa. Arkistosta hän on löytänyt 2000-luvun alussa kerättyä muistitietoa, jonka mukaan Lääte-nimisen kylän ympäristöön olisi haudattu useita tuhansia tunnistamattomia vainajia. Niinpä Heini matkustaa Kainuuseen ja majoittuu entisellä rajavartioasemalla sijaitsevalle Läätteen leirintäalueelle.

Oppaakseen Heini saa matkailuyritystä pyörittävän Anin, kansainvälisestikin tunnetun ja palkitun luontokuvaajan. Anin maine veti aikoinaan petokuvauksesta kiinnostuneita turisteja laumoittain Kainuuseen, kunnes Ani paloi loppuun ja alkoholisoitui. Nyt Ania ei jaksa juuri mikään enää kiinnostaa, poikkeuksena vain rajavartiolaitoksesta eläkkeellä oleva palveluskoira nimeltään Ystävä.

Kerran Ani oli ollut hoitamassa karhujenruokintaa ja sammunut suolle. Karhut olivat tulleet syömään. Mitään ei ollut käynyt, karhut olivat vain haistelleet Ania kuin raatoa, antaneet hänen maata rauhassa. Mutta turistit kopissa olivat saaneet myöhemmin vakavia traumaperäisen stressihäiriön oireita.

Anin lisäksi ainoa pysyvä asukas kylässä on Ljudmila, joka saapui Kostamuksesta avioliiton myötä Suomeen. Puolison kuoleman jälkeen hän jäi tyhjän päälle, mutta sai Anilta käyttöönsä vanhan luksusasuntovaunun. Nyt entinen kirjastonhoitaja tienaa elantonsa marjastamalla ja sienestämällä, mutta mikään ei vähennä hänen iloisuuttaan eikä puheliaisuuttaan.

”Elämässä on monta asiaa, jotka pitää hyväksyä. Hitto vaan, kun on niin iloinen luonne että ei millään masennu”, Ljudmila sanoi.

Heini sopeutuu Anin ja Ljudmilan seuraan näiden välistä pitkää ystävyyttä kunnioittaen. Jokaisella näistä kolmesta naisesta on omat surunsa ja traumansa, joista yrittää selvitä omalla tavallaan, mutta myös ystävien tuen hyväksyen. Tunnelmat aaltoilevat traagisesta koomiseen ja takaisin. Välillä heitetään roisia vitsiä, välillä muistelu hipaisee kipukohtaa.

Keräilijät-romaanissa viehättää sen yllätyksellisyys. Monipolvinen tarina saadaan aikaiseksi vaikkapa vanhasta autosta tai arabiankielisestä muistivihon sivusta. On otteita Aarne Erkki Järvisen ja Samuli Paulaharjun henkeen kirjoitetusta kuvitteellisesta eräkirjasta. On thainkielinen lääkesalvan ohje ja ukrainankielinen perinneruoan resepti. On kerrassaan hulvaton Kemppaisen kenttähaastattelu.

Salon Läätteeksi ristimän kylän historia sivuaa oikeasti Raatteen kylän historiaa. Sen kuuluisalla tiellä kaatui tuhansittain puna-armeijan sotilaita, joukossa huonosti varustautuneita ukrainalaisia. Miehet eivät välttämättä edes tienneet, missä olivat ja miksi. Heidän viimeinen leposijansa saattaa olla joukkohaudoissa, joita muistitiedon mukaan on Raatteentien ympäristössä. 

Keräilijät-romaani on lukemisen arvoinen kaikessa omintakeisuudessaan ja myös elämänmyönteisyydessään!