HAVASTE, PAULA: Yhden toivon tie

Paula Havaste (s. 1962) väitteli filosofian tohtoriksi Oulun yliopistossa vuonna 1998 aiheenaan miehiset mallit Tarzan-kirjoissa. Havaste on ennättänyt työskennellä niin toimittajana, kriitikkona, suomentajana, kirjallisuuden yliopisto-opettajana kuin tutkijana ennen nykyistä vakanssiaan tiedekeskus Heurekan ohjelmapäällikkönä. Tutkijan ote näkyy kaunokirjallisissa teoksissa: historialliset yksityiskohdat pitävät paikkansa ja tietoa löytyy vaikkapa kansanomaisesta lääkinnästä tai kananhoidosta.

Yhden toivon tie on itsenäinen jatko-osa teokselle Kaksi rakkautta. Tarinan ymmärtäminen ei edellytä aiemman osan lukemista, sillä Havaste selittää ja pohjustaa tapahtumia pitkin matkaa. Kyseessä on kahden sisaruksen elämä toisen maailmansodan kääntyessä kohti loppuaan. Isosisko Anna odottaa kolmatta lastaan, pyörittää miehettömän talon arkielämää ja valmistelee samalla gradua. Hänen hoiviinsa on sysätty myös aviomiehen hairahduksen hedelmä, pieni poikalapsi. Katkeruus kaivelee ja olo tuntuu yksinäiseltä, koska kyläläiset vierastavat toispaikkakuntalaista oppinutta rouvaa. Silti selvitään ja riemuitaan vaikkapa omasta lehmästä, jonka ansiosta maitoa ja voita riittää. Itse asiassa miehen paluu sodasta ei ole pelkästään iloinen asia, vaan tuntuu myös itsenäisyyden menetykseltä.

Kirjan varsinainen päähenkilö on Annan pikkusisko Oili. Oili on monen onnenpotkun ansiosta päässyt sairaanhoitajaksi saksalaiseen silmäsairaalaan Kemin lähelle. Siellä on ystäviä ja pieniä ylellisyyksiä, on myös rakkauden kohde Horst. Oili sulkee päättäväisesti silmänsä ja korvansa kaikilta varoitteluilta ja huonoilta uutisilta, koskivatpa ne sitten Horstin haluttomuutta sitoutua tai poliittisen tilanteen muutosta Suomessa. Saksalaiset ovat muuttumassa aseveljistä vihollisiksi ja saksalaissotilaitten ystävättäret huoriksi, minkä Oilikin joutuu omakohtaisesti kokemaan. Kirjan mieleenpainuvin osa on kuvaus Oilin kärsimyksentäyteisestä vaelluksesta halki tuhotun Lapin, ainoana toiveenaan päästä rakastettunsa luo. Hyvin Havaste kuvaa Oilin henkistä romahdusta joukkoraiskauksen ja pahoinpitelyn jälkeen.

Saksankielisiä repliikkejä ei ole suomennettu, joten osa niiden sisällöstä saattaa jäädä ymmärtämättä (kuten jää Oililtakin). Yhden toivon tie on viihteellisempi kuin samaa aihetta käsitellyt Katja Ketun kirja Kätilö, mutta onnistuu antamaan monipuolisen kuvan sota-ajan elämästä. Mukana on mielenkiintoisia pieniä yksityiskohtia etenkin naisen arkeen liittyvistä asioista. Hurjista käänteistä huolimatta kirja päättyy toiveikkuuteen: me selviydymme!