ITKONEN, JUHA: Palatkaa perhoset
Kustantaja: Otava 2016
Juha Itkosen menestysromaani Anna minun rakastaa enemmän (2005)
kuvasi suomalaisen rockmuusikon Suvi Vaahteran eli Summer Maplen nousua
kansainväliseksi tähdeksi ja irtiottoa entisestä elämästään. Palatkaa
perhoset jatkaa tarinaa, joten sen täydellinen ymmärtäminen melkein vaatii Anna minun rakastaa enemmän -teoksen
lukemista ensin.
Kirjassa liikutaan milloin kymmenen
vuoden takaisessa menneisyydessä, milloin nykyhetkessä. Paikka vaihtuu
suomalaisesta jääkiekkokaupungista Afrikkaan, Lontooseen ja Yhdysvaltoihin. Lukujen
otsikot kertovat selkeästi, missä ajassa ja paikassa kulloinkin ollaan. Kertojina
vaihtelevat Anna minun rakastaa enemmän
-teoksen tapaan Suvin äiti Leena ja ensirakkaus Antti Salokoski. Mukana on myös
lehtiartikkeleita ja haastatteluja.
Antin elämä on asettunut uomiinsa. On kohtuullisen kiinnostava työ historianopettajana, on kaunis ja
tarmokas vaimo ja ihana lapsi. Silti hän on turhautunut ja Suvia kohtaan
kaunainen. Koska Suvi hylkäsi Antin? Vai koska saavutti menestystä, jollaisesta
Antti on saanut vain unelmoida? Milloin Antti kasvaa aikuiseksi?
Leena puolestaan on leskeksi
jäätyään valmis matkustelemaan Suvin mukana maailmalla hoitamassa tämän pientä
Rosa-tytärtä. Leena tuntee itsensä tärkeäksi, oikeaksi perheen tukipilariksi,
kun Suvi hänen mielestään vain luo musiikkia ja yrittää pelastaa hiipuvan uransa.
Tosiasiassa Leena kyllä taitaa itse etsiä jotain, mihin takertua.
Entä Suvi? Onko hän niin kylmä ja itsekeskeinen
kuin äiti ja Antti väittävät? Onko hän niin kaukana normaalista arjesta ja
tavallisen ihmisen todellisuudesta kuin nämä uskovat? Vasta kirjan viimeisessä luvussa Suvi saa puheenvuoron, siihen
asti on saanut kuulla vain häneen kohdistettuja syytöksiä.
Palatkaa
perhoset ei puhuttele ihan samassa määrin kuin Anna minun rakastaa enemmän, mutta kyllä siinäkin tunnetta ja
vahvuutta on. Ihmisiä raastavat ristiriitaiset tunteet, joita he eivät ymmärrä
eivätkä aina tiedostakaan – eivätkä siten myöskään osaa puhua asioita selviksi
keskenään. Rakkaus on kuitenkin kaiken takana. Siitä Antti mietiskelee näin:
Onnelliseen
rakkauteen tarvittiin kaksi ihmistä, kukaan ei voinut rakastaa onnellisesti
yksin, mutta siinäkin harvinaisessa tapauksessa että rakkaus oli
molemminpuolista, se oli silti aina väistämättä myös yksinäistä, toisiaan rakastavat
eivät rakastaneet toisiaan samalla tavalla, yhden ihmisen rakkaus oli aina
hänen omansa ja hän kantoi sitä yksin.
Itkonen osoittaa syvällisen tietämyksensä
rockmusiikista, mutta vähempikin levyjen ja musiikkikappaleiden analysointi
olisi vakuuttanut. Ihastuttavasti hän vertaa muusikkoja perhosenjahtaajiin,
jotka yrittävät vangita kappaleisiinsa hauraan ja vapaan sielun, perhosen.
Väkisin runnomalla se ei toteudu, mutta Itkosen kaunis ja monikerroksinen kieli
kyllä päästää perhoset lentoon.
RITVANEN, ANTTI: Miten muistat minut
Kustantaja: Otava 2016
Antti Ritvanen (s. 1976) on
koulutukseltaan psykologi, mutta koonnut elämänkokemusta monelta eri alalta. Miten muistat minut on hänen
esikoisromaaninsa.
Jessen äiti on liian levoton
jaksaakseen kauan tasaista elämää aviovaimona ja äitinä. Ennen pitkää hänen on repäistävä,
lähdettävä etsimään uutta, koettava järisyttäviä rakkaussuhteita, kokeiltava alkoholia
ja huumeita, toteutettava kirjailijanuraa. Kuusivuotias Jesse elää muusikkoisänsä
hoivissa toki suhteellisen turvallista ja normaalia elämää, mutta jokin
hiertää. Äidin ja pojan välinen suhde on ollut niin symbioottinen, ettei sitä
voi katkaista kokonaan koskaan. Ainakin Jessen puolelta mukana on myös voimakas
seksuaalinen lataus.
Oli
nainen joka täytti huoneen ja minä siinä kiinni ja meidän tunteemme ja kehomme
ja ajatuksemme yhteisiä, yhtä. Äidin ruumis tuoksuineen ja kipuineen ja
himoineen kuului minulle ja minun ruumiini sille, äidin kaaos ja ahdistus ja
kuolemanpelko olivat minun, kaikenkattava kiihko ja riemu samoin.
Jesse vihaa ja kaipaa, pyrkii eroon
ja palaa taas. Elämästä ei oikein saa otetta, naiset ovat petollisia. Jesse
antaa anteeksi paljon, mutta antaako oikeasti vai pelkkää pelokkuuttaan?
Marjatta Aalto, kirjailijaäiti, on
elämää suurempi hahmo, lööppien kuningatar. Hänen itsetuhoisuutensa on
äärimmäistä, käsittäen hullaantumisen yhä uudestaan samaan ongelmaiseen mieheen,
rocktähteen. Ei käy kiistäminen hänen rakkauttaan Jesseä kohtaan, mutta kovin
pitkäjänteistä se ei ole. Voiko sellaista hyväksyä, että hän varastaa ideoita
lapsensa salaisista muistiinpanoista?
Kirjassa liikutaan useissa
aikatasoissa, jotka on ilmaistu luvun otsikoissa selkeästi. Pääasiallinen
kertoja on Jesse, mutta mukana on myös Marjatan näkökulma päiväkirjojen ja
artikkeleiden muodossa. Nauhurillakin on tärkeä osuutensa loppuratkaisun
tullen…
Ritvanen sijoittaa kirjansa
todelliseen maailmaan, todellisten ihmisten ja todellisten tapahtumien
keskelle. Toisaalta tutut kirjallisuuden- ja musiikkialan nimet kiinnittävät
tarinan ajankohtaan, mutta toisaalta ne laimentavat sen uskottavuutta. Jokainen
tietää kuitenkin, ettei Marjatta Aalto hävinnyt Finlandia-palkintoa Olli
Jaloselle! Rönsyjä olisi voinut hieman leikata, niin perustarina olisi
tiivistynyt selkeämmäksi. Silti kirjasta jäi pohjimmaiseksi hyvä tunne.
Ritvanen kuvaa oivaltavasti ihmisiä heikkouksineen, iloineen ja suruineen.
Psykologin ote näkynee siinä, miten outoja ja paljastavia unia kaikki näkevät. Miten muistat minut ei ole suorastaan hauska
kirja (niin kuin takateksti mainostaa), mutta mustaa huumoria siihen kyllä
kätkeytyy hieman salakavalastikin.