Mary Ann Shaffer (1934-2008) työsti vuosia esikoisromaaniaan Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville, mutta kuoli pian sen jälkeen kun oli saanut kustantajalta julkaisupäätöksen. Käsikirjoituksen viimeisteli Shafferin sisarentytär Annie Barrows.
Ei kannata pelästyä kirjan pitkästä ja omalaatuisesta nimestä (johon löytyy kyllä täysin looginen selitys). Tämä kirjeromaani on hengeltään lempeä ja viehättävä, vaikka kuvaakin kaunistelematta vaikeita aikoja ja asioita.
Päähenkilö on kolmikymppinen Juliet Ashton, joka on saavuttanut mainetta sota-ajan kolumneillaan. Aiheen löytäminen uuteen teokseen osoittautuu vaikeaksi, joten Juliet innostuu saadessaan kirjeen tuntemattomalta mieheltä Guernseyn saarelta. Hän haluaa ehdottomasti lisätietoja kirjeessä ohimennen mainituista asioista: kirjallisesta piiristä, perunankuoripaistoksesta ja piilotetuista porsaista. Alkaa vilkas kirjeenvaihto Guernseyn asukkaiden ja Julietin välillä. Saarelaiset muistelevat saksalaismiehityksen aikaisia tapahtumia: nälänhätää ja pelkoa, petturuutta ja kekseliäisyyttä, rohkeutta ja myötätuntoa. Kaikkien kertomusten keskipisteenä tuntuu olevan Elizabeth – suoraselkäinen ja peloton Elizabeth, joka katosi jäljettömiin saksalaiselle keskitysleirille. Lopulta Juliet alkaa tuntea vastustamatonta vetoa saarelle, tapaamaan sen omalaatuisia asukkaita. Guernseyllä hän löytää ehkä aiheen uuteen kirjaansa, ehkä jotain muutakin…
Kirjeet vaihtelevat sävyltään kirjoittajansa mukaan ja kertovat silläkin tavoin henkilöistä paljon (puhumattakaan ystävien ja naapureiden kommenteista ja luonnehdinnoista). Julietin kirjeiden ilakoiva ja itseironinen tyyli tuo mieleen Jane Austenin, kirjemuoto taas Helene Hanffin teoksen Rakas vanha kirja. Guernseyn saari on suomalaiselle lukijalle uusi ja eksoottinen ympäristö. Eipä ole tullut mieleen, että saksalaiset miehittivät myös Kanaalin saaria kuvitellessan ponkaisevansa sieltä helposti Englantia valloittamaan!
Lämpenin kirjalle hitaasti ja vasta noin sivulla 50 hoksasin, että se on tosi hauskasti kirjoitettu. Sitten se olikin menoa...
VastaaPoista