Lisa Genova on koulutukseltaan neurotieteiden tohtori ja Meisner-metodilla koulutettu näyttelijä. Hänen esikoisteoksensa Edelleen Alice perustuu sekä Alzheimerin tautia käsitteleviin tutkimuksiin että laajaan haastattelumateriaaliin. Kertomus on todentuntuinen ja uskottava, vaikka tuskinpa sairaan ihmisen pään sisään pystyy täysin ujuttautumaan edes tutkija.
Alice Howland on viisikymppinen kognitiivisen psykologian professori, suosittu luennoitsija, kunnianhimoisen tutkijan vaimo ja kolmen aikuisen lapsen äiti. Hän pistää muistikatkoksensa ensi alkuun stressin tai vaihdevuosien tiliin, mutta eksyminen kotinurkilla paljastaa, että kyse on vakavammasta asiasta. Diagnoosiksi tulee varhainen Alzheimerin tauti. Pahamaineinen sairaus herättää voimakkaita tunteita ja reaktioita, joita Edelleen Alice kuvaa hienovaraisesti ja vivahteikkaasti. Joku kieltää koko sairauden, joku uskoo pelkän ryhdistäytymisen auttavan, joku häpeää, joku pelkää, joku tukee ja kannustaa.
Koska Alice toimii kertojana, voi lukija huomata jo ennen Alicea itseään, milloin tämä ei tunnista jotain ihmistä tai unohtaa sovitut luennot. Tämä on ilmaistu tekstissä todella taitavasti. Alicessa paljastuu taistelija, hän oppii etsimään korvaavia keinoja arkielämästä selviämiseen ja hän vie läpi ideansa vertaisryhmän perustamisesta. Alicen apuna on myös huumorintaju, joka laukaisee noloja tilanteita. Kirja loppuu siihen, kun Alice ei enää tunnista lähimpiäkään ihmisiä. Hän tunnistaa vain tunteet: rakkauden, turvallisuuden ja lämmön – ja on silti edelleen Alice, kiinni elämässä.
PS. Tässä kirjassa on hämäävästi samannäköinen kansi kuin Jean-Dominique Baubyn teoksessa Perhonen lasikuvussa (1997).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti