Suomen nykykirjailijoista rakastetuimpia on Kari Hotakainen (s. 1957). Hän aloitti kirjailijanuransa runoilijana ja siirtyi lasten- ja nuortenkirjojen kautta romaaneihin. Varsinainen menestysteos oli vuonna 2002 ilmestynyt romaani Juoksuhaudantie, joka voitti sekä Finlandia-palkinnon että Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Teoksesta tehtiin myös elokuva. Vuonna 2012 Hotakainen lokaantui vakavasti kolarissa, jossa kuoli kaksi ihmistä. Silloin hänestä tuli ”eloonjäänyt”, ihan omaan ihmislajiinsa kuuluva yksilö.Eloonjääneet muistuttavat vauvoja. Vauva on vanhan näköinen, vaikka on uusi. Kurttuinen ja verinen ihminen tuo tietoa tuonpuoleisesta. Eloonjääneet ovat käyneet jossain ja tulleet takaisin. Tämä ei tarkoita, että niillä olisi jotain älykästä ja uutta kerrottavaa, mutta jotain niihin on siellä tarttunut.
Luonnon laki -teosta Hotakainen rupesi suunnittelemaan jo sairaalassa. Kirjan ensimmäinen kokonaisuus kertoo maalämpöyrittäjä Rautalasta, joka kursitaan kokoon auto-onnettomuuden jälkeen. Tässä Hotakainen on hyödyntänyt omia kokemuksiaan hetkistä heti onnettomuuden jälkeen, lääketokkuraisista päivistä leikkauksesta toivuttaessa ja hitaasta paranemisprosessista. Sairaalassa kaikki saavat apua riippumatta sosiaalisesta statuksesta ja taloudellisesta tilanteesta. Verovaroilla kustannetaan Rautalankin kymmeniä tuhansia euroja maksava hoito, mikä saa veronkiertoa järjestelmällisesti harrastaneen miehen omantunnon kolkuttamaan.
Kirjan toisessa osiossa aletaan puhua palveluiden leikkauksista ja hyvinvointivaltion murenemisesta. Omaishoidon tukea vähennetään, sairaanhoitajia irtisanotaan, tyky-toiminnasta luovutaan, yritystuet lakkautetaan ja kirjastonkäyttö muutetaan maksulliseksi. Rautalankin perheeseen tämä tulee vaikuttamaan, sillä hänen isänsä toimii omaishoitajana pyörätuoliin aivoverenvuodon jäljiltä joutuneelle vaimolleen. Onko idealismiin enää varaa? Totuuden edessä on etenkin Rautalan tytär, joka pitää huolta minkeistä muttei isovanhemmistaan ja vastustaa talouskasvua mutta haluaa silti kaikki mahdolliset palvelut.
Unet ja houreet sekoittuvat absurdilla tavalla todellisuuteen, eikä aina ole tietoa kummassa ollaan. Kipulääkkeiden vaikutuksen alaisena Rautala seurustelee niin Bob Dylanin kuin Äiti Teresan kanssa ja teatteriesitystä odotteleva isä saa neuvoja Aleksis Kiveltä. Hotakainen on tunnettu kauniisti etenevästä kielestään ja aforismia muistuttavista lauseistaan. Esimerkiksi:
Vanhus on paperilla kevyt, lattialla raskas.
Hyvä on helpompi olla välimatkan päästä.
Ollako vai eikö olla? Olla. Kyllä se pitäisi prinssinkin tietää, että pakko on olla. Vain nuorella miehellä on kanttia mokomia kysellä.
Kirja on jaoteltu kolmeen osaan: raskaus, supistukset ja synnytys. Itsestään selvästi tämä viittaa Rautalan raskaana olevaan Mira-tyttäreen, mutta epäsuorasti ehkä myös Rautalan itsensä uudelleensyntymään kolarin jälkeen. Aivan sujuvasti eivät osat toisiinsa liity, mutta niiden erilaiset tunnelmat saattavat olla tarkkaan harkittuja. Turhalta lisältä tuntuu sen sijaan kirjan loppupuolella kuvioihin ilmaantuva Rauhalan sierraleonelainen kummipoika, huumediileri. Ehkä juonta olisi pitänyt kehitellä vielä eteenpäin, jotta hänen merkityksensä olisi selvinnyt? Kaiken kaikkiaan Luonnon laki on kyllä tuttua ja taattua Hotakaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti