Kustantaja: WSOY 2015
Alkuteos: Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier
Suomennos: Lotta Toivanen
Ranskalainen Patrick Modiano (s. 1945) on voittanut monia
merkittäviä kirjallisuuspalkintoja, joista huomattavin tietenkin Nobelin palkinto
vuodelta 2014. Palkinnon myöntänyt Ruotsin akatemia luonnehti Modianoa
muistamisen mestariksi, sillä hänen keskeisimpiä aiheitaan ovat muistot,
juurien etsintä ja syyllisyys. Usein tarinoissa on omaelämäkerrallisia
aineksia, mutta onko näin myös Modianon uusimmassa teoksessa Jotta et eksyisi näillä kulmilla?
Modianon kirjan mottona on Stendhalin ajatus: En voi tarjota tapahtumien todellisuutta,
voin vain näyttää niiden varjon. Vaikka kirjassa on sivuja vain 136, se
vaatii melko tavalla paneutumista. Tunnelma on oudon salaperäinen ja uhkaava,
vaikka syytä ei oikein ymmärräkään – tuntuu kuin liikkuisi sumussa, jonka takaa
erottaa epäselviä hahmoja ja kasvoja. Kirjan loputtuakaan ei tiedä, mitä
todella tapahtui ja miksi. Paljon jää kokonaan auki ja kertojan tarjoamat
muistikuvat saattavat olla epäluotettavia.
Nykyhetki alkaa kirjailija Jean Daraganen saamasta puhelusta.
Epämääräisen uhkaavasti esiintyvä mies haluaa tuoda Daraganelle tämän vanhan
osoitekirjan, jonka on löytänyt asemaravintolan penkin alta. Paljastuu, että
mies kerää tietoja vuosikymmeniä aikaisemmin tapahtuneesta murhasta, johon eräs
osoitekirjassa mainituista henkilöistä jollakin lailla on liittynyt. Daragane
ei ensin muista henkilöistä tai tapahtumista mitään, mutta vähitellen
muistikuvia alkaa pulpahdella. Ensin hetkiä neljänkymmenenviiden vuoden takaa,
jolloin hän näki todella paljon vaivaa selvittääkseen vielä varhaisempia tapahtumia:
omaa lapsuuttaan viisitoista vuotta aiemmin. Hän jopa kirjoitti tuolloin kirjan,
johon kätki viittauksia ja nimiä, pääasiallisena tavoitteenaan saada yhteys
erääseen lapsuutensa tukipilariin. Jotain kipeää oli tapahtunut, mutta mitä?
Jälkikäteen Daragane voi vain ihmetellä, miksi niin tärkeät asiat unohtuivat
niin täydellisesti. Oliko unohtaminen tietoista?
Loppujen lopuksi me
unohdamme sellaiset elämämme yksityiskohdat, jotka häiritsevät meitä tai ovat
meille liian tuskallisia. Riittää kun ummistaa silmänsä ja kelluu ja antautuu
ajelehtimaan syvien vesien päälle.
PS. Hauskasti tästä kirjasta tulee mieleen Antoine Laurainin
romanttinen rakkaustarina Punaisen
muistikirjan nainen, jossa etsitään jäteastian päältä löytyneen käsilaukun
omistajaa. Johtolankoina on mm. punainen muistikirja ja Patrick Modianon Laure-nimiselle
naiselle omistama romaani. Modianolta itseltään käydäänkin pyytämässä apua ja varsin
uskottavasti hän esiintyy ja puhuu – toki Laurain ranskalaisten rakastaman
kirjailijan tavat tuntee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti