SIMONS, IDA: Tyhmä neitsyt

Kustantaja: Gummerus 2016

Alkuteos: Een dwaze maagd

Suomennos: Sanna van Leeuwen

Saksanjuutalainen Ida Simons (1911-1960) joutui monen muun tavoin kärsimään syntyperästään. Ensimmäisen maailmansodan aikana perhe karkotettiin Belgiasta Alankomaihin ja toisen maailmansodan aikana kuljetettiin keskitysleiriltä toiselle. Pianonsoittoa opiskellut Simons piti leireillä konsertteja, mikä saattoi pelastaa hänen henkensä, mutta ei terveyttä. Sodanjälkeinen ura konserttipianistina osoittautui liian raskaaksi, minkä jälkeen Simons ryhtyi kirjailijaksi. Romaani Tyhmä neitsyt ilmestyi vuonna 1959 ja sai silloin runsaasti kiitosta, mutta unohtui Simonsin varhaisen kuoleman jälkeen. Teos ilmestyi uudestaan vuonna 2014 ja sai valtavasti huomiota. Tyhmä neitsyt todettiin nyt ajattomaksi ja nerokkaaksi tunteellisuuden ja haihattelemattomuuden yhdistelmäksi.

Kirjan minäkertoja on 12-vuotias Gittel, joka varmaan on saanut piirteitä kirjailijasta itsestään. Gittelkin elää 1920- ja 1930-lukujen taitteessa Alankomaissa ja opiskelee pianonsoittoa. Isän toistuvat epäonnistumiset liiketoimissa saavat aika ajoin äidin muuttamaan tyttärensä kanssa Belgian Antwerpeniin oman äitinsä luo. Siellä sitten viivytään, kunnes ollaan kyllästyneitä puolin ja toisin. Juutalainen yhteisö on meluisa ja värikäs; kilpailua arvoasemasta, juoruja, juonitteluja, skandaaleja, vihanpitoa. Gittel kuitenkin on onnessaan – hienon perheen kolmekymppinen tytär Lucie ottaa hänet siipiensä suojaan ja tarjoaa vauraassa kulttuurikodissaan mahdollisuuden soittaa flyygeliä mielin määrin. Ihan yhtä mukavaa ei ole, kun Lucie haluaa kävelyretkille aina oppaaksi isänsä konttorissa työskentelevän Gabrielin. Lukija kyllä aavistelee asioiden oikeaa laitaa, vaikka kokematon Gittel ei osaakaan merkkejä lukea.

Simon kuvaa ihmisten omalaatuisia tapoja ja luonteenpiirteitä hyväntahtoisen ironisesti. Nuoren viattoman tytön hämmennys aikuisten harrastamien hämärien viittausten ja vitsien kuulijana on kuvattu oivaltavasti. Kirjan mittaan Gittel varttuu ja tajuaa, millaista peliä hänen kustannuksellaan on pelattu, joten kirjaa sävyttää huumorin ohella myös pettymys. Kirjan nimi viittaa Raamatun kertomukseen viisaista ja tyhmistä neitsyeistä, jota Gittelille tulkitaan näin:

”Kuolema kuuluu elämään”, hän sanoi. ”Se on ehkä jopa elämän paras osa, eikä iloa ole olemassa ilman kärsimystä. Ne ovat erottamattomat kuin aurinko ja varjo.” Olin joutunut kokemaan suuren surun liian nuorena ja halunnut paeta sitä musiikkiin, ja ellen pitäisi varaani, en enää myöhemmin pystyisi ottamaa tuskaa ja riemua urheasti vastaan vaan jäisin tyhjin käsin niin kuin tyhmät neitsyet, jotka käyttivät öljynsä loppuun.

Tyhmä neitsyt on kasvukertomus, mutta myös mielenkiintoinen kurkistus juutalaiseen kulttuuriin ja tapoihin. Esimerkiksi kulkureita kuului aina ruokkia ja majoittaa, vaikka kolkuttaja olisi ollut kuinka hyvinvoiva tahansa. Elämä varakkaissa kauppiasperheissä oli maailmansotien välissä huoletonta ja turvallista, ja sen tunnelman on kauheudet läpikäynyt Ida Simons halunnut tallentaa.

PS. Kirjan kansi on surrealistisuudessaan ja symboliikassaan todella oivaltava. Tyttö näkee maailmasta vain osan ja on sokea muun suhteen. Keltainen lintu symboloi petturuutta.