Kustantaja: Like 2019
Psykiatri Olga muuttaa syksyllä kahden lapsensa kanssa
Helsingistä pieneen merenrantakaupunkiin. Syitä muuttoon on useita: mielenterveyspotilaiden
huonot hoito-olosuhteet Helsingissä, avioero, kiehtova talo rannalla ja jokin
asia josta ei puhuta.
Kaikki ei mene Olgan suunnitelmien mukaan. Vanhasta talosta
löytyy koko ajan uutta remontoitavaa ja rahaa menee laskettua enemmän.
Toivottaman epäkäytännöllinen Olga joutuu ottamaan vastuun kotitöistäkin, kun niitä
jo pitkään hoitanut tytär Meri lähtee au pairiksi Italiaan. Lukiota käyvä
Johannes-poika taas säikkyy uudessa ympäristössä kaikkea mahdollista eikä
uskalla lähteä edes kouluun.
Uusi kaupunki ei ota avosylin vastaan muutenkaan. Paikkakunnan
ainoa suuri työllistäjä on ollut tehdas, joka nyt on suljettu. Lisää
katkeruutta ihmisissä aiheuttaa se, että tehtaan omistamista asunnoista
häädetään entiset asukkaat pois turvapaikanhakijoiden tieltä. Avoimesti
maahanmuuttajien puolelle asettuva Olga saa osakseen rajua vihapuhetta ja
fyysinenkin väkivalta on uhkaamassa.
Hän imee itseensä
sitkeää vihaa. Hän huohottaa sitä sisäänsä eikä päästä sitä itsestään pois.
Miten vaivatonta olisi päästää viha kehkeytymään aina toiminnaksi asti. Ketä
hän potkisi ja löisi. Kenestä tämä alkoi ja keneen tämä päättyisi.
Työpaikalla taas tulee kiistaa kollegoiden kanssa, kun Olga
tarjoaa palveluksiaan alehinnoin. Hänen näkökulmastaan hinnoista on silloin
joustettava, kun ihmiset tarvitsevat psykiatrin apua, vaikka eivät pysty
työttömyyden vuoksi siitä maksamaan. Kotikäyntejäkin Olga olisi valmis
tekemään.
Lopulta kaikki vastoinkäymiset lannistavat Olgan itsensä
niin, että työnteko tuntuu mahdottomalta. Yksi hoidettava hänellä kuitenkin on
kotona: rannalta pahoinpideltynä ja pahoin nälkiintyneenä löytynyt
syyrialaisnuorukainen. Waelin pelon ja epäluulon voittamisessa on lopulta
Johanneksella suuri osuus. Nuoret miehet löytävät toisistaan ymmärtäjän.
Tuntuu epätodelliselta
olla suomalaisen perheen kodissa. Sellaisten, jotka ovat syntyneet tässä maassa
ja joiden ei tarvitse joka hetki yrittää vakuutella että tämä on hyvä maa ja
kiitellä siitä että saavat olla täällä. Ei miettiä ketä saa katsoa silmiin,
kenen viereen istus ja kuinka lähelle. Ei arvailla saako rahasta puhua tai
sodista, joissa tämä maa on ollut.
Salminen on tarttunut varsin ajankohtaisiin asioihin. Jokainen
päähenkilöistä valottaa jotain nyky-yhteiskunnan piirrettä: koulukiusaamista,
someraivoa, rasismia, mielenterveyspotilaiden heitteillejättöä, köyhyyttä,
masennusta… Näkökulma vaihtelee mukavasti Olgan, Johanneksen, Waelin ja
naapurin Ednan välillä. Olgasta on tehty ehkä hieman liian tumpelo, mutta kyllä
hänkin lopussa terhakoituu. Kaikki ei valkene kuin taikaiskusta, mutta
parempaan suuntaan mennään samalla kun kevät etenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti