23.5.2022

GILBERT, ELIZABETH: Tämä kokonainen maailmani

Kustantaja: Gummerus 2022

Alkuteos: The Signature of All Things

Suomennos: Taina Helkamo

Henry Whittaker on vailla koulusivistystä, mutta on oppinut isältään – Kew Gardensin hedelmäpuutarhurilta – kaiken puista. Henry omaa myös liikemiesvainua ja on jo 31-vuotiaana upporikas. Hän valitsee vaimokseen amsterdamilaista tutkimuspuutarhaa hallinnoivan suvun jäsenen Beatrixin ja ostaa Yhdysvaltain Philadelphiasta tontin, jolle rakennuttaa komean White Acren kartanon ja puutarhan lämmitettyine kasvihuoneineen.

Alma Whittaker syntyy tammikuun 5. päivänä 1800. Isänsä kolhon ulkonäön ja äitinsä terävän älyn perinyt tyttö imee valistusajan oppia kummaltakin vanhemmaltaan ja tutustuu näiden rohkaisemana ympäröivään luontoon. Hän oppii tunnistamaan kellonajan siitä, miten tietyt kasvit avaavat ja sulkevat kukkansa. Hän oppii kirjaamaan muistiin ja piirtämään kaiken näkemänsä. Jo neljävuotiaana Alma on sovelias keskustelemaan vieraiden kanssa illallispöydässä.

Alma on yhdeksänvuotias, kun Beatrix ja Henry adoptoivat orvoksi jääneen Prudencen. Alma ei kiinny kuvankauniiseen, pidättyväiseen ja totiseen siskoonsa, mutta yhdessä naapurin hurmaavan höpsön Rettan kanssa nämä samanikäiset tytöt muodostavat kuitenkin hetkeksi huolettoman kolmikon. Myöhemmin epäonniset miesasiat erottavat neitoset toisistaan. Alma tajuaa ulkonäön olevan hänen elämäänsä määrittävä tekijä.

Kuka hänet huolisi? Kuka ottaisi vaimokseen naisen, joka oli yli kuusi jalkaa pitkä ja aivan liian oppinut ja jonka hiukset olivat sekä samaa väriä että mallia kuin kukon heltta?

Äidin kuoltua Almalle on langennut vastuu White Acren emännyydestä ja Henryn liikeasioiden hoidosta, mikä sitoo hänet tiukasti kotitilalleen. Löytyykö sieltä mitään tiedemaailman kannalta uutta ja mullistavaa? Löytyy kyllä: sammalet. Sammalten hiljainen, hidas ja mittaamaton pienoismaailma tarjoaa luokittelua ja luettelointia rakastavalle Almalle tutkittavaa koko loppuelämäksi.

Sammalet näyttivät kaikin puolin arkisilta, tylsiltä, vaatimattomilta, jopa alkeellisilta. Yksinkertaisinkin vaatimattoman jalkakäytävän raosta itävä rikkaruoho vaikutti suunnattoman paljon hienostuneemmalta kasvilta kuin ne. Vain harva kuitenkaan ymmärsi sitä, minkä Alma pian oppi: sammalet ovat käsittämättömän vahvoja.

Luonnontutkijan uteliaisuutta kutkuttaa myös seksuaalisuus, johon Alma tutustuu kirjojen kuvauksissa ja komeron yksinäisyydessä omakohtaisestikin. Miestä hän ei tunnu löytävän. Nuoren neidon ihastuminen perhetuttuun jää vaille vastakaikua ja kypsään ikään ehtineen naisen hullaantuminen kuivahtaa, kun odotettavissa olisi pelkkä ”sielujen liitto”. Asia olisi tullut lukijalle selväksi hieman niukemmillakin yksityiskohdilla.

Tämä kokonainen maailmani on tarina naisesta, jolla on itsevarmuutta ja myös taloudellinen mahdollisuus kulkea 1800-luvun sovinnaisuussääntöjä vastaan. Jo nuorena Alma on kirjoittanut nimellä A. Whittaker artikkeleita kasvitieteelliseen aikakauslehteen ja kirjat sammalista hän julkaisee jo koko nimellään. Vuosia kestänyt sammalten järjestelmällinen tarkkailu saa Alman myös kehittelemään radikaalia ajatusrakennelmaa, jota kutsuu ”teoriaksi kilpailullisesta mukautumisesta”.

Jatkuva taistelu lajien välillä ja keskuudessa on väistämätöntä samoin kuin lajien katoaminen ja muuntuminen. Lajien kehitys on julmaa matematiikkaa ja ajan pitkä tie on täynnä lukemattomien epäonnistuneiden kokeiden fossilisoituneita jäänteitä.

Alma ei koskaan julkaise tutkielmaansa, koska tietää, että teoriassa on aukko. Vanhuutensa päivinä Alma saa kuitenkin todistaa peräti kahden luonnontutkijan päätyneen samanlaiseen evoluutioteoriaan kuin hän itse eli Charles Darwinin teoksessaan Lajien synty ja Alfred Russel Wallacen esseessään. Hän on ollut oikeassa! Hänen elämänsä ei ole ollut turha!

Tämä kokonainen maailmani on sujuvasti kirjoitettu ja kronologisesti etenevänä helposti seurattava. Historiallinen ajankuva vaikuttaa uskottavalta ja Alman pitkä elämänkaari sivuaa luonnontutkimuksen ohella muitakin tuon ajan keskustelunaiheita kuten esimerkiksi rotuoppia. Hyvä lukuromaani!

 

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja kiinnostaa, päähenkilö jotenkin kiehtoo minua. Harvemmin myöskään tulee luettua henkilöstä, jonka elämä kietoutuu niin voimakkaasti luonnontieteisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on hieman erilainen romaani itsensä löytämisestä. Kirjailijalta nokkela oivallus sijoittaa tarina tuohon ajankohtaan, jolloin maailman hahmottaminen eteni harppauksin.

      Poista