Vampyyreista kertovalla kirjasarjalla nuorten suosikiksi noussut Stepehenie Meyer on kirjoittanut aikuisille teoksen, joka on toisaalta tieteiskirja ja toisaalta rakkauskertomus. Mitään varsinaisesti uutta hän ei kummastakaan aiheesta irrota, mutta silti tämä kirja viehättää ja pitää otteessaan. Vielä elää vanhanaikainen usko siihen, että pahimmassakin ihmisessä on jotain hyvää ja että erilaisuus on pikemminkin voimavara kuin uhka!
Tapahtumat sijoittuvat Maapallolle, jolta ulkoavaruudesta tulleet olennot ovat poistaneet lähes kokonaan niin sodat ja sairaudet kuin epärehellisyydenkin. Tämä on saavutettu istuttamalla jokaiseen ihmiseen uusi ”sielu”, joka ohjaa isäntäruumista käyttäytymään oikein. Kirjan päähenkilö on Vaeltaja-niminen erityisen kaunis sielu, joka on käynyt läpi elämän jo kahdeksalla eri planeetalla ja on nyt lähetetty Maapallolle urkkimaan selville viimeisten valloittajia pakoilevien ihmisten piilopaikat. Tässä tapauksessa vain ruumiin alkuperäinen omistaja Melanie on totuttua vahvempi ja pystyy sekaantumaan Vaeltajan ajatuksiin. Sen lisäksi sielu rakastuu, vieläpä kahteen eri mieheen. Ymmärrettävistä syistä ihmiset eivät aivan helposti pysty luottamaan Vaeltajaan, mutta vähitellen hänen lempeä ja nöyrä olemuksensa tekee tehtävänsä. Jotain merkitystä on myös hänen pitkälle kehittyneillä erityistaidoillaan ja -tiedoillaan. Loputtomiin ei kuitenkaan voi jatkaa tilannetta, jossa yhden ruumiin sisällä taistelee vallasta kaksi mieltä ja kaksi ääntä, mutta mikä ratkaisuksi?
Mielenkiintoista kirjassa on näkökulma: vieraat valloittajat ovat periaatteessa hyviä ja ihmiset pahoja, mutta silti vieraat toimivat väärin muokatessaan ihmiskuntaa paremmaksi. Muutos ei saa tapahtua väkipakolla, vaan ihmisten on itse löydettävä oikea tie.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti