Luutnantti Charles Acland palaa Irakin sodasta pahasti loukkaantuneena. Päävammat ovat turmelleet ulkonäön, mutta ovatko ne vaikuttaneet Aclandiin myös henkisesti ja muuttaneet hänet vaaralliseksi psykopaatiksi? Hän saa hillittömiä raivonpuuskia pelkästään siitä, että joku koskettaa. Hän vihaa naisia ja etenkin entistä tyttöystäväänsä. Migreenikohtaukset vievät tajun ja muistin ja silti Acland kieltäytyy lääkkeistä.
Sairaalasta päästyään Acland eristäytyy ja kieltäytyy kaikista elämän mukavuuksista, jopa ruuasta.Onko pelkkää sattumaa, että hänen asuinalueella alkaa tapahtua epätavallisen raakoja murhia? Kaikki uhrit ovat armeijan veteraaneja ja luultavasti homoseksuaaleja, mutta onko heillä yhteyksiä Aclandiin? Poliisilla on epäilyksensä ja Acland vain lisää niitä puhumattomattomuudellaan ja salamyhkäisyydellään.
Onneksi on olemassa Jackson. Tämä kehonrakennusta harrastava massiivinen nainen, lääkäri ja lesbo pystyy näkemään Aclandin suojamuurien läpi, koska itsekin poikkeaa normeista.
Walters limittää kertomuksen lomaan erilaisia virallisia dokumentteja ja sähköpostiviestejä, jolloin hän saa tapauksiin useamman ihmisen näkökulman.Vähitellen selviävät syyt ja seuraukset ja myös se, että syyllisyys ja syyttömyys eivät ole mustavalkoisia asioita. Kirjan loppupuolella jotkut juonen käänteet tuntuvat epäuskottavilta, vain siistin lopputuloksen takia keksityiltä. Silti Kameleontin varjo on hyvä psykologinen dekkari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti