Irlantilainen tyttö on Susan Fletcherin esikoisromaani, jolla hän voitti Whitbread-palkinnon 2004. Aiemmin häneltä on suomennettu teos Meriharakat.
Kirjan kertoja on Eve Green, oikealta nimeltään Evangeline ja lapsena kutsuttu Evieksi. Eve odottaa esikoistaan, mikä herkistää hänet muistelemaan erästä käänteentekevää vuotta lapsuudessaan. Evie oli seitsenvuotias kun hänen alle kolmekymppinen äitinsä menehtyi yllättäen sydänkohtaukseen. Onneksi isovanhemmat ottivat tyttärentyttären avosylin vastaan ja opettivat kaupungin kasvatille, millaista kauneutta pienen walesilaisen kylän karun ulkokuoren alla piilee. Tosin jotkut ihmiset tuntuivat vihaavan Evietä heti ensi silmäyksellä, mutta miksi? Miksi kukaan ei halunnut puhua Evien isästä, josta tytöllä oli muistona vain kenkälaatikossa säilytetyt vaatimattomat tavarat? Ja irlantilaiselle tyypilliset punaiset hiukset, tietysti.
Kirjassa on salapoliisiromaanin aineksia. Evien koulutoveri oli Rosie – kaunis ja rikas tyttö, joka suhtautui Evieen kuin kilpailijaan ja tunkeilijaan. Olikohan syynä lammastilan sympaattinen työntekijä Daniel? Sitten Rosie katosi, mutta karkasiko hän kotoaan vapaaehtoisesti vai murhattiinko hänet? Eviellä saattoi olla aavistus tapahtumista, mutta henkilökohtaiset syyt saivat hänet kertomaan valheen. Eihän hän voinut aavistaa, miten traagiset seuraamukset tuosta valheesta olisivat!
Irlantilainen tyttö on lempeä kirja monissa eri muodoissa esiintyvästä rakkaudesta. Se vie lukijan keskelle sumuista ja surumielistä maisemaa ja kuvaa herkän yksityiskohtaisesti tuoksuja, ääniä, tunnelmia, ajatuksia, muistoja. Kenties sitä ei lue toistamiseen, mutta ainakin ensimmäisellä kerralla sitä oli vaikea laskea käsistään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi että, miksi maailmassa on niin paljon kirjoja, jotka haluaisi lukea?? Tämäkin menee kyllä listalle.
VastaaPoista