
Kirjan ulkoasu näyttää ensisilmäyksellä aika levottomalta, mutta vähitellen idea selviää. Lukujen otsikot ja sivunumerot (hyvin suurikokoiset) vaihtuvat aina sen mukaan, kuka on kertojana. Tärkein kertoja on Angie (oikeasti Marta), joka on päättänyt saada aikaiseksi jotain suurta ennen kuin täyttää 28 vuotta – ja kuolla sen jälkeen. Hän nimittäin uskoo, että kaikki suuret legendat (Janis Joplin, Jimi Hendrix, Jim Morrison…) ovat olleet kuollessaan 27-vuotiaita. Paha vain, ettei Angiellä taida olla tarpeeksi lahjoja ja sielunpaloa vuosisadan suurimman romaanin tai merkittävimmän näytelmän kirjoittamiseen. Viimeinen keino inspiraation nappaamiseen on matka Suomeen, metsäläiskansan pariin. Yllätyksiä on luvassa.
Kirjan muut kertojat valottavat puolestaan suomalaisen lapsiperheen elämää. Herra Possu on perheen kuopuksen pehmolelu, hysteerisen pirteä ja positiivinen kuin amerikkalaisen tv-ohjelman juontaja. Pahantahtoinen Kassandra osoittautuu kodittomaksi mustaksi kissaksi. Astra on perheen auto, joka kirjaa teknisellä tarkkuudella muistiin matkustajien keskustelua ja ajajan toimia. Tästä kaikesta rakentuu eloisa näkemys luomuelämää harrastavasta perheestä ja perheenjäsenten suhteesta uuteen naapuriinsa eli Angieen.
Salmelan kirja on omaperäinen ja taiten rakennettu. Ulkopuolisen silmin nähtynä suomalaisuuden ominaispiirteet ovat aika hykerryttäviä. Joitakin pieniä kielellisiä lipsahduksia on, mutta myös tarkoituksellista sanojen vääntelyä. Mielenkiintoista nähdä, mitä Salmela seuraavaksi kirjoittaa!
Kirjan rakenne ja erikoiset kertojat (auto, pehmolelu) olivat hauskoja ratkaisuja. Kirjan juoni taas puolestaan ei ollut kovinkaan kummoinen, ainakaan minun mielestäni...
VastaaPoista