Peter Høegin teos Norsunhoitajien lapset on muodoltaan seikkailukertomus, jossa hurjalla vauhdilla syöksytään kohtauksesta toiseen. Kadonneita vanhempiaan etsivät nuoret joutuvat jatkuvasti kiperiin tilanteisiin, joista selviävät älyn, onnekkaiden sattumusten ja epälukuisten auttajien avulla. Toisaalta kirja muistuttaa vanhaa koomista elokuvaa – täytekakkua heitetään naamalle ja kuollutta ruumista siirrellään paikasta toiseen. Silti teoksessa on myös vakava puolensa. Kirjan nimi viittaa kaipaukseen, joka joillakin ihmisillä saa norsun mittasuhteet. Kaipauksen kohde voi olla Jumala tai rakkaus tai raha, mutta joka tapauksessa tuo norsu täyttää ihmisen elämän ja ohjaa kaikkea toimintaa. Ihminen on vapaa vasta kun pystyy tunnustamaan vajavaisuutensa, yksinäisyytensä ja kuolevaisuutensa:
… on olemassa tapa olla maailmassa, tässä maailmassa, joka ei kuole ja jossa ei ole pelkoa, koska itse vapauden tunne ei koskaan katoa… Se ei kuulu millekään uskonnolle, se ei edellytä, että uskoisi johonkin tiettyyn tai rukoilisi jotain tiettyä tai noudattaisi tiettyjä sääntöjä. Vain kolme asiaa on tarpeen. Että tajuaa sydämensä. Että on silmänräpäyksen verran halukas ottamaan vastaan kaiken, myös sen kohtuuttoman yksityiskohdan, että kerran kuolee. Ja kolmanneksi, että jää silmänräpäykseksi seisomaan aivan hiljaa, ja näkee pallon uppoavan maaliin.
Aikuiset ovat Høegin teoksessa hieman vinksahtaneita, mistä poikkeuksena oikeastaan vain maanläheinen isoäiti. Etenkin kadonneet vanhemmat - Finøn myyttisen saaren pappi ja kanttori - ovat lapsekkaan vastuuttomia ja itsekeskeisiä. Heidän kohdallaan tosin sukupuoliroolit ovat ihastuttavasti käänteiset: isä kokkaa vapaa-aikanaan gourmet-ruokaa ja äiti suunnittelee huipputeknisiä laitteita. Millaista norsua he mahtavat sisimmässään hoidella, kun perässä juoksevat niin poliisit ja lastensuojeluviranomaiset kuin uskonnollisten yhteisöjen edustajat ja rikolliset?
Järkiolentoja tarinassa edustavat 14-vuotias Peter, häntä pari vuotta vanhempi isosisko Tilte ja kettuterrieri Basker III. Kirjan kertojana toimii Peter, nokkelaälyinen jalkapallolupaus. Tapahtumia taas ohjailee Tilte, jonka ennakointi- ja järjestelykyky vaikuttaa suorastaan yliluonnolliselta. Nuorten koko taito tarvitaan, jotta saadaan niin vanhempien kuin muidenkin tapahtumiin sekaantuneiden elämä järjestykseen.
Høeg kuvaa uskonnollisia liikkeitä satiirin avulla. Kannattajia ja varoja hankitaan melkoisen arveluttavin keinoin ja opit ovat kaukana puhdashenkisyydestä. Uskonnollinen fanatismi voi saada alkunsa jostain hyvin pienestä, mutta saavuttaa vaaralliset mittasuhteet. Kaikilta osin veijaritarina ja syvälliset mietteet eivät ole hitsautuneet yhteen, mutta hauska on tätä teosta silti lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti