17.10.2011

WATERS, SARAH: Vieras kartanossa

Sarah Waters (s. 1966) on saanut tuotannostaan lukuisia palkintoja. Britannian kirjakauppiaiden liitto on nimennyt hänet kahdesti vuoden kirjailijaksi ja kolmesti hänen teoksensa ovat olleet Man Booker – palkintoehdokkaina. Vuonna 2009 Man Booker – ehdokkaana oli Watersin historiallinen romaani Vieras kartanossa. Teos sijoittuu 1940-luvun loppupuolelle, jolloin sodan haavat ovat vielä tuoreita ja kaikesta on pulaa. Englannin yläluokka on köyhtynyt, kartanot ja maatilat ovat rapistuneet. Watersin aiemmista kirjoista poiketen Vieras kartanossa – teoksessa ei lesbolaisuudella ole suurta sijaa (jollei sitten rivien välistä päättele jotain).

Työväenluokasta lähtöisin oleva herra Faraday on kouluttautunut lääkäriksi eli hänen yhteiskunnallinen statuksensa on noussut roimasti. Tämä ei kuitenkaan miestä tyydytä, vaan häntä vaivaa nälkäinen kiinnostus äitinsä vanhaa työpaikkaa eli Hundreds Hallin kartanoa ja sen asukkaita kohtaan. Hän ei ole milloinkaan unohtanut niitä vilauksia kartanon loistokkuudesta, joita hän pikkupoikana onnistui salaa sieppaamaan, vaan on takertunut niihin pakkomielteisesti. Kohtalo tuntuukin suosivan Faradayta, sillä hänet kutsutaan vakinaisen lääkärin sijasta kartanoon potilaskäynnille. Jalkansa kerran ovenrakoon saatuaan Faraday toimii määrätietoisesti ja ujuttautuu vähän kerrassaan perheen uskotuksi henkilöksi ja tukijaksi. Kartanossa alkaa kuitenkin pian tapahtua kummia: esineet liikkuvat, outoja ääniä kuuluu ja syttyy tulipaloja. Kummitteleeko siellä? Onko itse talo ryhtynyt vainoamaan asujiaan? Vai onko kaikki mieleltään sairaiden ihmisten kuvitelmaa?

Vieras kartanossa on hyvä ajankuvaus. Yläluokka luisuu alamäkeen leuka pystyssä ja perinnäistavat säilyttäen, mutta heikkoa kohtaa ovat vaanimassa niin amerikkalaiset uusrikkaat kuin paikalliset liikemiehet. Paikoin kirja tiivistyy todella hyytäväksi kummitustarinaksi, aivan Poen malliin. Joissakin kohdin liika yksityiskohtaisuus alkaa pitkästyttää eli tiivistämisen varaa olisi ollut. Samaa aikakautta ja aihepiiriä käsittelee hieman viihteellisemmin Kate Morton romaanissaan Paluu Rivertoniin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti