Kustantaja: Karisto 2012
Alkuteos: Going postal
Suomennos: Mika Kivimäki
Lyödään rahoiksi
Kustantaja: Karisto 2013
Alkuteos: Making money
Suomennos: Mika Kivimäki
Sir Terry Pratchett (s. 1948) on yksi maailman suosituimmista fantasiakirjailijoista, minkä todistavat myyntiluvutkin: yli 80 miljoonaa kappaletta. Tunnetuin on Kiekkomaailma -sarja, jossa on ilmestynyt jo nelisenkymmentä osaa. Pratchett parodioi teoksissaan häpeilemättä satuja ja myyttejä, aatteita ja uskontoja, muinaista historiaa ja nykyhetken tapahtumia, taiteita ja yhteiskunnallisia kysymyksiä. Suomalaisia hykerryttää se, että Pratchett on maininnut yhdeksi esikuvakseen ja innoittajakseen Tove Janssonin. Vuonna 2007 Pratchettilla todettiin Alzheimerin taudin harvinaisen varhainen muoto, mutta kirjailijan työ jatkuu edelleen kahden teoksen vuosivauhtia.
Kiekkomaailma on nimensä mukaisesti kiekon muotoinen maailma, jota kannattelee neljä jättiläiselefanttia. Nämä puolestaan seisovat avaruuden halki matkaavan valtavan kilpikonnan päällä. Ankh-Morporkin kaksoiskaupunki taas on yksi Kiekkomaailman suurimmista kaupungeista, meluisa ja saastainen paikka jossa erilaiset killat ja jumalat kilpailevat suosiosta ja vallasta. Kaikkea johtaa yksinvaltiaana lordi Vetinari eli Patriisi, joka oveluudessa on kaikkia vähintäänkin kaksi ja puoli askelta edellä mutta joka pyrkii kaikessa toimimaan kaupungin ja sen asukkaiden parhaaksi. Asukkaat puolestaan koostuvat varsin monenlaisista lajeista: ihmisistä, noidista, velhoista, peikoista, kääpiöistä ja erinäisistä vaikeasti määriteltävistä olennoista.
Posti kulkee -teoksessa tutustutaan Tahmee von Lipwigiin, ammattihuijariin. Häntä odottaa hirttotuomio, mutta lordi Vetinarin päätöksellä hänestä tuleekin Ankh-Morporkin Postitoimiston Kenraalipostimestari. Tahmeen tehtävänä on nostaa postitoimisto takaisin kunniaan ja tasavertaiseksi kirjelähetysten kanssa kilpailevan välkkytornimonopolin kanssa. Edelliset postimestarit ovat menehtyneet oudoissa olosuhteissa ja sama kohtalo näyttää odottavan Tahmeetakin. Hän puskee silti sisukkaasti (= paniikinomaisesti) eteenpäin Patriisin avustamana (= pakottamana). Sivutuotteena syntyy postimerkki. Ja löytyy neiti Sydänkäpynen.
Lyödään rahoiksi jatkaa Tahmeen tarinaa. Postilaitos on saatu siihen kuntoon, ettei Kenraalipostimestarin panosta juuri tarvita. Tahmee ikävystyy, mutta onneksi lordi Vetinari on jo keksinyt seuraavan radikaaleja toimenpiteitä vaativan kohteen: Kuninkaallisen Pankin ja rahapajan. Jälleen Tahmee joutuu taistelemaan ihmisten ahneutta vastaa. Tällä kertaa hän keksii setelin.
Tahmee on sankari, johon on helppo kiintyä. Hän on huijari otollisten olosuhteiden ansiosta ja paljolti ajattelemattomuuttaan, ei ilkeydestä. Hän katuu aidosti tekojaan, kun ymmärtää niiden seuraukset. Lordi Vetinari on jälleen kerran oikeassa: Tahmeen nokkeluus, karisma ja puhelahjat ovat oikein käytettyinä eduksi koko kaupungille.
Posti kulkee ja Lyödään rahoiksi ovat Pratchettin tuotannossa siinä mielessä poikkeuksellisia teoksia, että ne jakaantuvat lukuihin. Luvun alussa on vielä muutamalla lauseella kerrottu, mitä tulee tapahtumaan. Uskoo ken haluaa… Pratchettin tyylille ominaisia alaviitteitä on nyt tavanomaista vähemmän eli siinäkin suhteessa nämä kaksi kirjaa ovat tavanomaista helppolukuisempia. Mika Kivimäen suomennos on hyvä, mutta on miltei mahdotonta kääntää Pratchettin sanallista ilotulitusta, joka perustuu englannin kielen vivahteisiin ja kirjailijan omiin sanamukaelmiin. Esimerkiksi Posti kulkee -teoksen alkuperäinen nimi on Going postal, mikä slangi-ilmaisuna tarkoittaa kontrolloimatonta vihanpuuskaa, usein työstressin seurauksena. Myös henkilöiden nimet todennäköisesti tuovat eri ihmisten mieleen erilaisia assosiaatioita – onko Moist von Lipwig oikeasti Tahmee? Onko Adora Belle (~ adorable) tosiaan Anna Pusu? Ja niin edelleen…
PS. Seuraavaksi Tahmee ilmeisesti lähetetään verotoimistoa modernisoimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti