Kustantaja: Tammi 2014
Alkuteos: La vérité sur l’affaire Harry Quebert
Suomennos: Anna-Maija Viitanen
Sveitsiläinen Joël Dicker (s. 1985) ponnahti suuren yleisön
tietoisuuteen vuonna 2012 teoksellaan Totuus
Harry Quebertin tapauksesta. Romaani sai Ranskan akatemian suuren palkinnon
ja lukiolaisten Goncourt-palkinnon. Tosin Dickerin kirjallinen ura alkoi jo
kymmenvuotiaana, kun hän perusti kuukausittain ilmestyvän luontolehden ja
toimitti sitä seitsemän vuotta.
Marcus Goldmanin esikoisteos toi 28-vuotiaalle miehelle
runsain määrin mainetta ja mammonaa, mutta nyt alkavat rahat loppua ja paineet
uuden teoksen julkaisemisen suhteen kasvaa. Auttaisiko työskentely oppi-isän ja
ystävän Harry Quebertin luona? Aihe uuteen kirjaan löytyykin, mutta
odottamattomalla tavalla: Harry joutuu syytteeseen murhasta. Hänen
puutarhastaan löytyneet jäänteet yhdistetään 33 vuotta aiemmin kadonneeseen
15-vuotiaaseen tyttöön, Nolaan. Harrylla ja alaikäisellä Nolalla on ilmeisesti
ollut kiihkeä rakkaussuhde, johon on perustunut yksi Amerikan kuuluisimmista
teoksista, Harryn romaani Pahan juurilla. Marcus ei usko ystäväänsä
syylliseksi murhaan ja onnistuukin kaivelemaan pikkukaupungin asukkaista esiin
mitä erilaisimpia salaisuuksia, jopa henkensä uhalla. Onko suloinen Nolakaan
ollut pelkkää aurinkoa vai onko hänellä ollut pimeä puolensa? Entäpä hänen
häiriintyneeltä vaikuttava äitinsä? Tai musiikin pauhun säestyksellä ikuisesti
moottoripyöräänsä korjaileva isä?Tai rikkaan liikemiehen rujo palvelija? Tai
mahtava liikemies itse? Tai pyrkyrimäinen kuppilanomistaja? Välillä lukija
pitää varmana syyllisenä yhtä ja sitten toista, kunnes taas uusi paljastus
muuttaa kaiken. Marcuksen vakava pyrkimys totuuteen törmää vähän päästä
kustantajan laskelmointiin, median levittämiin vääristelyihin ja viranomaisten
kärsimättömyyteen.
Jotkut henkilöhahmot ovat todella hauskoja, esimerkiksi
Marcuksen mediatietoinen kustantaja tai alati epäluuloinen äiti. Parasta antia
on kuitenkin taidokkaasti rakennettu juoni, joka tarjoaa koukuttavia yllätyksiä
toisensa perään. Juonen kuviot sinällään ovat tuttuja jo entisestään, mutta
Dicker on yhdistellyt niitä tuoreesti ja hallitusti – kaikki palaset liittyvät
jollakin tapaa toisiinsa ja loksahtavat lopulta täysin paikalleen. Kirja on yli
800-sivuinen tuhti paketti ja tietyllä tavalla vanhanaikaisen hidastempoinen,
mutta silti sujuva ja viihdyttävä mustan huumorinsa ansiosta. Dekkarimaisen
juonen ja elämää suuremman rakkaustarinan lisäksi Dicker tarjoaa näkökulman
kirjailijan luomistyöhön ja tarjoaa neuvoja aloittelevalle kirjailijalle.
Kirjailijan on kovin
helppo suistua epätasapainoon, koska tunneperäinen ahdistus vaanii häntä
kahdella tasolla eli kaksin verroin enemmän kuin muita: on lemmensuruja ja
kirjasuruja. Kirjan kirjoittaminen on samanlaista kuin rakastuminen: se saattaa
satuttaa pahasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti