Kustantaja: WSOY 2014
Alkuteos: The Unlikely
Pilgrimage of Harold Fry
Suomennos: Hilkka Pekkanen
Etelä-Englannissa Dorsetissa asuva
Harold Fry viettää näennäisen leppoisia eläkepäiviä, joihin sisältyy teenjuontia,
nurmikoiden leikkausta ja naapureiden kanssa keskustelua. Pinnan alla piilee
kuitenkin suuri murhe, joka on erottanut Haroldin ja vaimonsa Maureenin toisistaan
ja pystyttänyt heidän välilleen jäätävän hiljaisuuden muurin. Sitten eräänä
kevätaamuna tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken: Harold saa entiseltä
työtoveriltaan Queenieltä kirjeen, jossa tämä kertoo olevansa kuolemaisillaan
syöpään. Haroldin on tarkoitus postittaa rohkaiseva kortti vastaukseksi, mutta
yllättäen hän huomaakin olevansa kävelemässä 800 kilometrin päähän Skotlantiin
voidakseen esittää asiansa henkilökohtaisesti. Queenielle
lähetetyssä kortissa hän kannustaa tätä pysyttelemään hengissä tapaamiseen asti.
Outo vapauden tunne vallitsee, vaikka matkaan varustautuminen on ollut huonoa.
Jalassakin purjehduskengät!
Kun aika
kului ja hän tavoitti hyvän kävelyrytmin, olo alkoi tuntua varmemmalta.
Englanti avautui hänen jalkojensa juuressa, ja vapauden ja tuntematonta kohti
astelemisen tunne oli niin virkistävä, että oli pakko hymyillä. Hän oli yksin
maailmassa, mikään ei voinut estää häntä eikä kukaan voinut pyytää häntä
leikkaamaan nurmikkoa.
Koko aikaa Harold
ei suinkaan vaella auvoisissa tunnelmissa, vaan taistelee kipua ja väsymystä
vastaan. Hän kuuntelee ihmisten murheita, tarjoaa toivoa ja saa omalle
uskolleen lisävahvistusta, mutta törmää myös ihmisluonteen nurjiin puoliin. Samalla
omassa elämässä tehdyt virheet ja väärät ratkaisut alkavat nousta mieleen yhä
voimakkaampina ja syyllisyydentunne kasvaa. Haroldin matkasta muodostuu näyttävä
katumusmatka, mutta kodin hiljaisuudessa Maureen käy omaa sisäistä taistoaan.
Kirja on
helppolukuinen eikä lainkaan niin pitkäveteinen kuin luulisi. Se käy syvällä
ihmismielessä, mutta ennättää havainnoida myös Englannin luonnon kauneutta ja
kasvien runsautta tai hyvin hoidettuja puutarhoja antimineen. Sen ydin ei ole
uskonnollinen, mutta silti se puhuu uskon ja toivon voimasta. Samanlaisia
vaeltamalla itsensä löytäjiä on esimerkiksi kirjoissa Polkupyörällä ajamisen taito (Ron McLarty) ja Villi vaellus (Cheryl Strayed).
PS. Kirjan
vanhahtava mustavaloinen piirroskuvitus on hauska.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti