11.8.2014

JOYCE, RACHEL: Harold Fryn odottamaton toivioretki

Kustantaja: WSOY 2014
Alkuteos: The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry
Suomennos: Hilkka Pekkanen

Etelä-Englannissa Dorsetissa asuva Harold Fry viettää näennäisen leppoisia eläkepäiviä, joihin sisältyy teenjuontia, nurmikoiden leikkausta ja naapureiden kanssa keskustelua. Pinnan alla piilee kuitenkin suuri murhe, joka on erottanut Haroldin ja vaimonsa Maureenin toisistaan ja pystyttänyt heidän välilleen jäätävän hiljaisuuden muurin. Sitten eräänä kevätaamuna tapahtuu jotain, mikä muuttaa kaiken: Harold saa entiseltä työtoveriltaan Queenieltä kirjeen, jossa tämä kertoo olevansa kuolemaisillaan syöpään. Haroldin on tarkoitus postittaa rohkaiseva kortti vastaukseksi, mutta yllättäen hän huomaakin olevansa kävelemässä 800 kilometrin päähän Skotlantiin voidakseen esittää asiansa henkilökohtaisesti. Queenielle lähetetyssä kortissa hän kannustaa tätä pysyttelemään hengissä tapaamiseen asti. Outo vapauden tunne vallitsee, vaikka matkaan varustautuminen on ollut huonoa. Jalassakin purjehduskengät!

Kun aika kului ja hän tavoitti hyvän kävelyrytmin, olo alkoi tuntua varmemmalta. Englanti avautui hänen jalkojensa juuressa, ja vapauden ja tuntematonta kohti astelemisen tunne oli niin virkistävä, että oli pakko hymyillä. Hän oli yksin maailmassa, mikään ei voinut estää häntä eikä kukaan voinut pyytää häntä leikkaamaan nurmikkoa.

Koko aikaa Harold ei suinkaan vaella auvoisissa tunnelmissa, vaan taistelee kipua ja väsymystä vastaan. Hän kuuntelee ihmisten murheita, tarjoaa toivoa ja saa omalle uskolleen lisävahvistusta, mutta törmää myös ihmisluonteen nurjiin puoliin. Samalla omassa elämässä tehdyt virheet ja väärät ratkaisut alkavat nousta mieleen yhä voimakkaampina ja syyllisyydentunne kasvaa. Haroldin matkasta muodostuu näyttävä katumusmatka, mutta kodin hiljaisuudessa Maureen käy omaa sisäistä taistoaan.  

Kirja on helppolukuinen eikä lainkaan niin pitkäveteinen kuin luulisi. Se käy syvällä ihmismielessä, mutta ennättää havainnoida myös Englannin luonnon kauneutta ja kasvien runsautta tai hyvin hoidettuja puutarhoja antimineen. Sen ydin ei ole uskonnollinen, mutta silti se puhuu uskon ja toivon voimasta. Samanlaisia vaeltamalla itsensä löytäjiä on esimerkiksi kirjoissa Polkupyörällä ajamisen taito (Ron McLarty) ja Villi vaellus (Cheryl Strayed).


PS. Kirjan vanhahtava mustavaloinen piirroskuvitus on hauska.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti