29.6.2015

FLYNN, GILLIAN: Teräviä esineitä

Kustantaja: WSOY 2015
Alkuteos: Sharp Objects
Suomennos: Maria Lyytinen

Yhdysvaltalaisen Gillian Flynnin teoksista suomennettiin ensin hänen kolmas romaaninsa Kiltti tyttö  (alkuteos 2012, suomennos 2013), sitten Paha paikka (alkuteos 2009, suomennos 2014) ja nyt on vuorossa esikoisromaani Teräviä esineitä (alkuteos 2006). Esikoisromaani voitti vuonna 2007 kaksi Crime Writers -yhdistyksen jakamaa palkintoa: New Blood Fiction Dagger ja Ian Fleming Steel Dagger. Ihan ansaittuja palkintoja, sillä Teräviä esineitä on vetovoimainen trilleri, joka on nopea lukea, muttei ihan helppo unohtaa. Kiltti tyttö saattaa silti taikatemppumaisessa yllätyksellisyydessään olla Flynnin tähänastisista teoksista paras.

Wind Gapin kaupungissa Yhdysvaltain Missourissa paljastuu lyhyen ajan sisällä jo toinen koulutytön katoaminen. Edellinen päättyi kammottavaan murhaan, mutta tekijän jäljille ei silloin päästy. Onko liikkeellä sarjamurhaaja? Kolmekymppinen Chicagossa asuva toimittaja Camille Preaker on kotoisin Wind Gapista, joten hänet lähetetään seudulle tekemään juttua tapauksista. Pelottava hetki Camillelle, joka on pysytellyt vuosia poissa kotiseudultaan ja erossa perheestään. Hän on psyykkisesti hyvin hauras, johtuen jostakin menneisyyden traumasta.

Tykkään ruksata päiviä kalenterista – sataviisikymmentäyksi päivää ruksattu, eikä mitään oikeasti kamalaa ole tapahtunut. Sataviisikymmentäkaksi, eikä maailma ole tuhoutunut. Sataviisikymmentäkolme, enkä minä ole tuhonnut ketään. Sataviisikymmentäneljä, eikä kukaan oikeasti vihaa minua. Joskus mietin, etten tule koskaan tuntemaan oloani turvalliseksi, ennen kuin voin laskea viimeiset päiväni yhden käden sormin. Kolme päivää selvittävänä, kunnes ei enää tarvitse hätäillä elämästä.

Camille tunsi jo lapsena olevansa ulkopuolinen ja syrjään sysätty. Äiti torjui hänet osoittelevan kohteliaasti ja koulutoverit käyttivät säälittä hyödykseen hänen kaipuutaan tulla hyväksytyksi. Tunteakseen olevansa olemassa ja hallitsevansa ainakin kehonsa Camille alkoi viillellä siihen sanoja: paha, kissanpentu, alushame, vauva, itku, katoa. Myöhemmin alkoholi ajaa saman asian. Viinaa tarvitaankin paljon nyt, kun Camille pikku hiljaa pääsee syvemmälle murhien ytimeen ja havaitsee niiden yllättävän yhteyden omaan perheeseensä. Samalla paljastuu sukupolvia jatkunut rakkaudettomuuden ja sanattomuuden kierre, jonka seurauksena niin Camille kuin hänen äitinsä ja teini-ikäinen pikkusiskonsa ovat pohjattoman epävarmoja itsestään. Kukin yrittää pärjätä omalla tavallaan. Siinäkö selitys kirjan kannessa olevaan ylänimekkeeseen ”Mistä on pienet tytöt tehty”?

Gillian Flynn on todella hyvä trillerikirjailija. Hän osaa rakentaa juonen, joka pysyy hyvin koossa ja tiivistyy loppua kohti yllätyskäänteiden säestyksellä. Pienillä kokonaisuuteen sulautuvilla yksityiskohdilla hän luo tunteen, että kyse on todellisista paikoista, tapahtumista ja henkilöistä. Henkilöt ovat toki usein jotenkin vinoutuneita, mutta Flynnin selvitettyä syitä ja seurauksia heitä voi jotenkin ymmärtää. Teräviä esineitä -romaanin päähenkilö Camille on ihastuttava haurauden ja sitkeyden yhdistelmä: vaikka fyysinen ja psyykkinen murtumispiste on lähellä, tahdonvoima vie eteenpäin kohti totuutta.

Teräviä esineitä käsittelee rankkoja aiheita – ongelmallista äiti-tytär-suhdetta ja itsetuhoista käyttäytymistä – mutta tarjoaa onneksi myös hienovaraista huumoria, minkä ansiosta lukija ei ahdistu liikaa.

Hän osoitti foliopalloa, joka kieppui kolossa, mistä Natalien ruumis oli löytynyt. Pallossa luki Parane pian.
”Mielestäni tuo”, Richard sanoi, ”kuvaa Wind Gapia täydellisesti.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti