LEMAITRE, PIERRE: Camille

Kustantaja: Minerva 2016

Alkuteos: Sacrifices

Suomennos. Sirkka Aulanko

Pierre Lemaitre (s. 1951) on Ranskan suosituimpia rikoskirjailijoita. Erityisen kiitetty on Lemaitren Camille Verhoeven -trilogia, josta sekä toinen osa Alex että kolmas osa Camille on palkittu The International Dagger -palkinnolla. Näistä kumpikin on jo ilmestynyt suomeksi ja sarjan ensimmäinen osa Irène saadaan suomeksi vielä vuoden 2016 aikana.

Ylikomisario Camille Verhoeven on vain 145-senttiä pitkä, mutta älyltään terävä ja intuitioltaan suuri. Hän ei ole poliisintyössään kyynistynyt, vaan on yllättävän hyväntahtoinen ja tunteikas. Hänen oikeudentuntonsa on tinkimätön, mikä saattaa herättää joissakin kollegoissa turhautumista ja toisissa taas suojelunhalua. Hänen sydäntään on vuosia piinannut suuri suru, Irène-vaimon kuolema paholaismaisen sarjamurhaajan uhrina. Nyt hänen elämäänsä on kuitenkin astunut sädehtivän ihana Anna Forestier.

Tästä alkaa kirjan kuvaama kolmen päivän dramaattinen ajanjakso:

Tapahtumaa voi pitää ratkaisevana vasta kun se suistaa ihmisen koko elämän raiteiltaan. Tämän Camille Verhoeven oli lukenut joitakin kuukausia aiemmin eräästä ”historian kiihtymistä” käsittelevästä lehtiartikkelista. Tuon ratkaisevan, järisyttävän ja odottamattoman tapahtuman, käännekohdan joka saa ihmisen jokaisen hermon värisemään kuin sähköiskusta, erottaa välittömästi kaikista muista elämän sattumuksista sen voimakkaasta energialatauksesta, erityisestä tiheydestä: heti sen koettuaan ymmärtää, että seuraukset ovat mittasuhteiltaan valtavat ja laadultaan peruuttamattomat.

    Rakastamaasi naiseen ammutut kolme pumppuhaulikon laukausta voivat olla sellainen tapahtuma.

Anne osuu kohtalokkaasti keskelle koruliikkeen ryöstöä. Hänet pahoinpidellään raa’asti, kenties jopa tappamistarkoituksessa – onhan Anne nähnyt ryöstäjien kasvot. Tätä tukee sekin, että yksi ryöstäjistä yrittää myöhemmin tunkeutua Annen sairaalahuoneeseen. Annea suojellakseen Camille päättää tutkia tapausta omin päin esimiestensä tietämättä. Ryöstöhän ei kuulu Camillen yksikön tutkittavaksi ja hän olisi joka tapauksessa tässä tilanteessa jäävi.

Jäljet tuntuvat viittaavan tiettyyn suuntaan, mutta onko näin? Onko Annekaan ihan sitä, miltä vaikuttaa? Juoni on ovela ja loppuratkaisu yllättävä, mutta pysyy kuitenkin uskottavuuden rajoissa. Tapahtumat eivät ole ylenpalttisen raakoja ja repliikeissä esiintyvä huumori keventää vielä tarinaa sopivasti. Kirjan kieli on kaunista ja vivahteikasta, mistä suuri kiitos suomentajalle Sirkka Aulangolle. Camille on varmaan englantilaisen Kate Atkinsonin määritelmän mukainen ”kirjallinen dekkari”, sillä viittauksia maailmankirjallisuuteen on paljon: Böll, Faulkner, Le Carre, Proust, Sartre… Tämä on dekkarien parhaimmistoa!