WENNSTAM, KATARINA: Kivisydän
Kustantaja:
Otava 2016
Alkuteos:
Stenhjärtät
Suomennos: Anja Metsäpirtti
Ruotsalainen Katarina Wennstam (s. 1973) tapaa pureutua
yhteiskunnan kipukohtiin. Niin myös trilogiaksi aiotussa uudessa sarjassaan,
jonka ensimmäinen osa Petturi ilmestyi
suomeksi viime vuonna. Se käsitteli toisaalta jalkapalloiluun liittyviä
lieveilmiöitä (etenkin lajin sisällä vallitsevaa homofobiaa) ja toisaalta
ruotsalaisten suhtautumista maahanmuuttajiin. Kivisydän on sarjan toinen
osa. Osia yhdistää kulloisiakin tapauksia tutkiva naiskaksikko: rikostarkastaja
Charlotta Lugn ja oikeusavustaja / apulaissyyttäjä Shirin Sundin.
Kuusikuukautinen tyttövauva, Gloria, kiidätetään tajuttomana
ensiapuun. Röntgenkuvissa paljastuu niin suuri aivovaurio, ettei lääkäreillä
ole kuin yksi selitys: joku on ravistellut pienokaista usean sekunnin ajan
hyvin voimakkaasti. Kukaan ei tunnusta sellaista tehneensä. Isä tosin on suuri
kuin karhu ja työtoverinsa mukaan tietämätön omista voimistaan. Hän myös
suhtautuu lapsensa tilanteeseen omituisen välinpitämättömästi. Äiti puolestaan
on pieni ja hento ja aivan uuvuksissa. Mahdollisia syyllisiä ovat vanhempien ja
perheen kahden pojan ohella myös isovanhemmat ja perheen lastenhoitaja. Onko Glorian
pahoinpitelijällä kivisydän, kun elämän ja kuoleman välimaastossa häilyvän
lapsen kohtalo ei häntä muserra ja saa tunnustamaan?
Poliisit, oikeuslaitoksen edustajat ja sosiaaliviranomaiset
tutkivat surullista tapausta sinnikkäästi, mutta askelia eteenpäin ei tunnu
löytyvän. Rikostutkimuksen ohella seurataan myös tutkijoiden yksityiselämää.
Apulaissyyttäjä Shirin Sundin on iranilaista syntyperää, mutta naimisissa
ruotsalaisen lääkärin kanssa. Hän on vieraantunut perinteisistä iranilaisista
tavoista ja hieman suvustaankin. Avioliitossakaan kaikki ei ole kunnossa, mutta
mikä mättää? Rikostarkastaja Charlotta Lung puolestaan painiskelee äitiinsä
kohdistuvan kaunan kanssa. Kumpikin nainen paneutuu pienen Glorian kohtaloon
sydän vereslihalla. Ehkä se vaikuttaa myös heidän yksityiselämässään tekemiinsä
ratkaisuihin.
Luoja tietää
kuinka paljon on lapsia, joiden koettelemuksista emme koskaan saa tietää, hän
huokaa mielessään. Kaikki ne, joita satutetaan, mutta ei niin pahasti että he
joutuvat sairaalaan? Kuka heidät huomaa? Kuka heitä auttaa?
Wennstam käsittelee tunteita herättävää aihettaan taitavasti. Mitään toimintatrilleriä
ei ole luvassa, vaan tapahtumat ovat hiljaisia ja suruntäyteisiä. Syyllinen on
toki syyllinen, mutta samalla hän on myös uhri. Syyt tekoon pystyy ymmärtämään.
BJØRK, SAMUEL: Minä matkustan yksin
Kustantaja:
Otava 2016
Alkuteos: Det henger en engel i skogen
Suomennos: Päivi Kivelä
Samuel Bjørk on kirjailijanimi, jonka takana on norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko
Frode Sander Øien. Hän on kirjoittanut viisi näytelmää ja julkaissut kaksi
arvostelumenestyksiksi noussutta romaania sekä kuusi musiikkialbumia. Minä matkustan yksin on hänen
ensimmäinen dekkarinsa, mutta jatko-osia on luvassa. Sarjat nimittäin myyvät
hyvin.
Metsästä löytyy puuhun ripustettuna pienen tytön ruumis,
hieman myöhemmin toinenkin. Tytöt on puettu nukenvaatteita muistuttaviin hieman
vanhanaikaisiin mekkoihin, kummallakin on selässään kirjoja sisältävä reppu ja
kaulassaan lappu ”Minä matkustan yksin”. Kumpikin tyttö on kuusivuotias eli
aloittamassa koulunkäyntiä. Onko tämä merkityksellistä? Tapausta kutsutaan
tutkimaan poliiseista taitavimmat, keski-ikäinen Holger Munch ja nuori Mia
Krüger. Mia on ylivertainen löytämään yksityiskohtien sekamelskasta tärkeimmät
ja vetämään niistä intuitiivisesti uudenlaisia johtopäätöksiä. Toisaalta Mialla
on myös paha henkilökohtainen ongelma: halu seurata huumeiden yliannostukseen
kuollutta kaksoissisartaan rajan toiselle puolelle. Ensin on kuitenkin löydettävä
ovela ja suunnitelmissaan pilkuntarkka murhaaja, ettei lisää lapsia kuolisi.
Poliisi joutuu puurtamaan hitaasti eteenpäin, uusia
johtolankoja löytyy harvakseltaan ja ylimielinen murhaaja ilakoi sekä heidän
että lehtimiesten kustannuksella. Lukijan taas on vaikea tietää, mitkä
juonenhaarat liittyvät pienten tyttöjen tapaukseen ja mitkä ovat vain hämäämässä.
Tarina pysyy kyllä hyvin kasassa ja lopussa kaikki langat vedetään selkeästi yhteen.
Jännitys säilyy hyvin, vaikka loppuratkaisu ei täysin yllätäkään.
Bjørkin dekkarissa tietenkin kauhistaa ennen kaikkea se,
että väkivalta kohdistuu pieniin lapsiin. Onneksi se ei kuitenkaan ole yhtä
raaka ja ahdistava kuin esimerkiksi Erik Axl Sundin Varisyttö-trilogia. Kirja ottaa kantaa lasten kohteluun
yleisemminkin. Keitä ovat ”kristityt tytöt” uskonnollisen yhteisön
ylläpitämässä talossa ja mitä heille siellä tehdään? Urheat pienen veljekset
Tobias ja Torben puolestaan joutuvat selviytymään omillaan, kun vanhemmat
häipyvät pitkiksi ajoiksi omille teilleen, ja kärsimään pahoinpitelystä
silloin, kun vanhemmat ovat kotona. Totta on lausahdus:
Kaikki ihmiset eivät
sovi vanhemmiksi, joillakin ei pitäisi olla lapsia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti