Kustantaja: Otava 2020
Alkuteos: Aria
Suomennos: Hilkka Pekkanen
Nazanine Hozar syntyi vuonna 1978 Teheranissa, Iranissa,
mutta muutti Iranin ja Irakin välisen sodan aikana Kanadaan. Esikoisteoksessaan
Aria Hozar kuvaa Iranin kuohuvaa historiaa 1950-luvulta aina 1980-luvulle
saakka.
Tyttövauva syntyy vuonna 1953 vanhan leipurin ja tämän
vaimon avustuksella. Lapsen äiti Mehri meni aikoinaan ystävien varoituksista
huolimatta naimisiin sinisilmäisen – siis paholaisen merkitsemän – miehen
kanssa eikä halua pitää tämän siittämää lasta. Hän jättää pienokaisen kadun
varrelle, roskien joukkoon ja kulkukoirien armoille. Onneksi paikalle osuu
Iranin armeijan autokuski Behruz Bakhtiari, joka pelastaa vauvan.
”Annan sinulle nimeksi Aria, koska nimesi sisältää koko
maailman tuskan ja rakkauden”, hän sanoi. ”Se saa sinut tuntemaan, ettei sinua
ole koskaan hylätty. Ja kun avaat suusi ja puhut, koko maailma oppii tuntemaan
sinut.”
Seuraavat vuodet Aria elää maallistuneessa muslimiperheessä.
Behruz on lempeä ja hyvä isä, mutta hänen vaimonsa Zahra kovasydäminen äiti, joka purkaa lapseen pahaa
oloaan, lyö, pitää nälässä ja lukitsee pitkiksi ajoiksi parvekkeelle. Vihaako yleensäkin
katkera Zahra jostain syystä aivan erityisesti sinisilmäistä ja
punertavahiuksista pienokaista? Taikauskosta?
Džinnejä ja hokkuspokkusta, juutalaisia ja
hokkuspokkusta, zarathustralaisia ja hokkuspokkusta. Varmaan se sinisilmäinen
tyttö on juutalainen tai džinnin tytär.
Arian sisukkuutta ei kaltoinkohtelu murra. Jopa huonosta
hygieniasta ja nälkiintymisestä johtuva silmäsairaus, trakooma, kääntyy tytön
eduksi, sillä sen ansiosta hän tutustuu yläluokkaiseen varakkaaseen leskeen Ferešteen.
Oman lapsensa menettänyt Ferešte adoptoi Arian ja tekee tästä perillisensä eli Arian
yhteiskunnallinen nousu on huima!
Zarathustralaisen taustan omaava Ferešte rakastaa Ariaa,
mutta on liian pidättyväinen ilmaistakseen tunteitaan. Hänen ansiostaan Aria
kuitenkin pääsee tasokkaaseen kouluun, missä saa tulevaisuutensa kannalta tärkeät ystävät, armenialaissyntyisen kristityn Hamlet-pojan ja
muslimityttö Mitran, jonka isää epäillään kommunistisista sympatioista. Erikoinen kolmikko on aikuisikään asti lähes erottamaton.
Suuri merkitys Arialle tulee olemaan myös Ferešte-äidin ja
kuvioissa edelleen lujasti pysyneen Behruzin outo juoni, jossa he vaativat
Ariaa käymään köyhässä juutalaisperheessä auttamassa taloustöissä ja
opettamassa perheen kolmea tytärtä lukemaan ja kirjoittamaan. Työ laskettaisiin
aikanaan taivaassa Arian eduksi?
Aria on kirjan johtohahmo, mutta tarinaan kietoutuu joukko muita
henkilöitä, jotka kukin osaltaan valottavat Iranin poliittista elämää,
aatemaailmaa ja tapakulttuuria. Kirjan alussa maata hallitsee länsimaiden
tukema šaahi, johon Teheranin rikkaassa kaupunginosassa vielä uskotaan.
Basaareissa ja köyhien asuinalueilla alkavat kuitenkin jo uskonoppineen
Khomeinin puheet kiinnostaa ja kommunistien ja uskonnollisten johtajien
yllytykset kapinaan saada vastakaikua.
Sitten koittaa vuoden 1979 vallankumous. Šaahi pakenee
maasta ja ajatollahiksi noussut Khomeini palaa voittajana. Hän väittää
pysyvänsä erossa politiikasta ja tyytyvänsä vaatimattomaan elämään maan
hengellisenä johtajana, vaan kuinka sitten käykään…
Mielipuolet kätkeytyvät aatteiden taakse”, sanoi pojan
äiti. ”Täysjärkisillä ei ole aatteita. Ja nyt koko maailma saa maksaa siitä…”
Hozarin romaani on hyvä lisä Iranista kertoviin teoksiin, sillä
tapahtumat nähdään monipuolisesti eri yhteiskuntaluokkia ja uskontoja edustavien tavallisten ihmisten kannalta. Kokonaisuuden hahmottamista helpottaa se, että tarina
etenee selkeän kronologisesti Arian elämän mukaan jaotettuna. Tyyli on
asiallinen, paikoin raskassoutuinenkin, mutta kiinnostavuus säilyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti