Kustantaja: Aula & Co 2026
Alkuteos: Cuore nero (2024)
Suomennos: Laura Lahdensuu
Marraskuussa 2015 kiipeää kolmekymppinen Emilia ylös jyrkkää
rinnettä kohti Italian Piemontessa sijaitsevaa Sassaian vuoristokylää yhdessä
isänsä Riccardon kanssa. Siellä Emilia vietti lapsuutensa kesät isoäitinsä luona
ja sinne hän haluaa nyt asettua isän vastustuksesta huolimatta. Emilia on juuri
vapautunut vankilasta eikä Riccardo pidä syrjäistä pikkukylää hänelle parhaana mahdollisena ympäristönä.
Jo ensimmäisenä yönä Emilia katuu päätöstään. Nukkuminen
yksinään pimeässä ja äänettömässä ympäristössä ei kerta kaikkiaan onnistu,
mutta onneksi avuksi suostuu toinen Sassaian vakinaisista asukkaista. Kirjallisuutta
rakastava kolmekymmentäseitsemänvuotias Bruno toimii italian kielen opettajana rinteen
alapäässä sijaitsevan Alman kylän alakoulussa.
Emilian ja Brunon välille syntyy suhde. Kumpikin on
yksinäinen ja syrjään vetäytynyt ihminen. Kumpikin on kokenut hyvin nuorena
suuren menetyksen, josta ei ole vieläkään toipunut. Vähitellen Brunoa alkaa
kuitenkin vaivata se, ettei Emilia suostu kertomaan mitään taustastaan, vaan
reagoi viattomiinkin kysymyksiin sulkeutumalla täysin tai raivostumalla.
Yhtenä hetkenä hän oli iloinen, hellä, aistillinen ja
kujeileva, hetkeä myöhemmin kuin haluaisi repiä maan tasalle koko planeetan,
niin valtava viha hänessä nousi.
Sassaian vakinaisista asukkaista toinen, iäkäs maalari
Basilio, puolestaan tunnistaa Emilian välittömästi, mutta tarjoaa tälle silti
töitä. Taiteellisesti lahjakas ja yliopistossa taideaineita opiskellut Emilia on
elementissään päästessään restauroimaan Alman vanhaa kirkkoa, mutta hyvää
hänelle tekee ennen kaikkea tulla jonkun hyväksymäksi taustastaan huolimatta.
Almassa vieras ihminen tietenkin herättää huomiota.
Huomaamatta ei jää punatukkaisen naisen ja alakoulun opettajan välille kehittynyt yhteys ja jotakuta se häiritsee niin paljon, että hän alkaa vaivojaan
säästelemättä selvitellä Emilian taustoja. Selviää, että tässä on ”Ravennan hirviö”!
Järkyttynyt Bruno ei osaa käsitellä tilannetta ja Emilia pakenee kylästä.
Mikset kykene näkemään minussa kaikkea muuta? Rakastamaan
minua, vaikka ja kaikesta huolimatta?
Tarinassa on pitkin matkaa viitattu Emilian aikaan
nuorisovankilassa. Nuoret naisvangit muodostivat yhteisön, missä saatettiin ajoittain
tapella raivoisasti, mutta missä ketään ei suljettu joukon ulkopuolelle. Emilialle
läheisimmäksi muodostui älykäs ja ärhäkkä Marta, joka halusi opiskella ja raahasi
lukihäiriöstä ja luultavasti muistakin ongelmista kärsivän Emilian aina
yliopistoon saakka.
Martan luota Emilia löytää nytkin turvapaikan Sassaiasta
lähdettyään. Viimeinkin hän uskaltaa kohdata elämänsä kipeimpiä asioita ja
paikkoja – tietämättä, että Bruno tekee samaa omalla tahollaan. On aika mennä
eteenpäin ja jättää mennyt taakseen, vaikka kaikkea tapahtunutta ei pystykään
korjaamaan. Enää Emilia ei aio piilotella.
En tiedä kuka olen, kuka haluan olla. Päätän sen askel
kerrallaan, kuunnellen, mitä elämä minulle kertoo.
Musta sydän -teoksessa puhuu toisaalta kaikkitietävä
kertoja ja toisaalta Brunon edustama minäkertoja. Kirjassa on henkilöitä, jotka
tuntevat sydämensä muuttuneen koetun trauman myötä mustaksi ja pimeäksi ja ovat
lähes lakanneet elämästä. Joillekin lohtua tuo kirjallisuus, joillekin musiikki
tai kuvaamataide. Opiskelun tärkeyttä kirjassa korostetaan kiitettävän usein.
Kirjassa pohditaan paljon myös sitä, mitä paha oikein on.
Onko se valinta? Onko se ihmisessä piilevä virhe? Tyhjä kohta tai puute?
Lopulta päädytään tähän: paha on sitä, ettei osaa antaa anteeksi, ei itselleen
eikä toisille. Pystyvätkö Emilia ja Bruno siihen? Kestääkö rakkaus?
Tarinan rakenne on hyvä. Jännitys pysyy yllä, koska vasta
lopussa paljastuu syy Emilian pitkään vankilatuomioon. Henkilöiden tunteita ja
tekemisiä kirjailija kuvailee oivaltavasti, vaikka välillä alkoi turhautua sekä
Emiliaan että Brunoon. Kaikista sympaattisimmilta tuntuivat Emilian isä
Riccardo, Marta-ystävä ja maalari Basilio.
Erityisesti kirjassa ilahduttaa ympäristön kuvailu. Pieni
vuoristokylä elää omalla tavallaan niin talvisessa kylmyydessä lumikinoksineen kuin
kesän kukoistuksessa maisemien avautuessa kauas taivaanrantaan, mutta tutuksi
tulee myös suurkaupungin vilinä. Mielenkiintoinen on suljettu
vankilayhteisökin, jossa kurin ohella pilkahtaa ystävällisyys.
Musta sydän on mielenkiintoinen romaani
monikerroksisuudessaan, kannattaa lukea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti