Katherine Pancol (s.1954) syntyi Marokossa, mutta on asunut Ranskassa vuodesta 1959. Krokotiilin keltaiset silmät on hänen 12. teoksensa ja ensimmäinen, joka ilmestyy suomeksi. Siinä keskeisintä lienee kysymys, kummat maailmassa loppujen lopuksi voittavat: kylmästi omaa etuaan ajavat vai epäitsekkäät ja anteliaat?
Kirjassa näkökulma vaihtuu luvuittain (nykyisin yleinen tapa), mutta henkilöitä on sen verran vähän, että heidät oppii aika nopeasti tuntemaan. Henkilöillä on myös erilaiset puhetyylit: jonkun jokainen lause päättyy huutomerkkiin ja joku toinen puhuu kuin luennoitsija. Henkilöt jakaantuvat selkeästi hyviin ja pahoihin, mutta toki kaikissa on moniulotteisuutta. Kovapintaisin henkilö on sisimmässään pelokas ja epävarma ja lempein on nöyrä siksi, että aliarvioi itseään ja omaa merkitystään. Henkilöistä jotkut pystyvät kertomuksen aikana kasvamaan ja kehittymään, kun taas toiset eivät näe mitään syytä itsetutkisteluun ja muutokseen.
Perheensä puolesta uurastava Joséphine jää tyhjän päälle, kun aviomies lähtee nuoremman naisen matkaan ja tyhjentää pankkitilin mennessään. Samaan aikaan Joséphinen kaunis ja itsekeskeinen sisar Iris alkaa huolestua: aviomies osoittaa kylmenemisen merkkejä ja yltäkylläinen elämä on uhattuna. Mitä syntyy, kun Joséphine tarvitsee rahaa ja Iris arvostusta? Sisarusten rikas isäpuoli puolestaan unelmoi anteliaasta naisesta (sihteeristään) ja lapsesta tämän kanssa, mutta onko hän ikuisesti sidottu laskelmoivaan vaimoonsa? Minkälaisia seikkailuja kokevat Afrikassa krokotiilien parissa Joséphinen ex-aviomies ja tämän urhea avovaimo?
Juonen käänteet ovat moninaiset ja toisinaan heittäydytään täysin satujen maailmaan. Krokotiilin keltaiset silmät on helppolukuinen olematta kuitenkaan liian kevyt. Jos pitää esimerkiksi Anna Gavaldan teoksista, pitää myös tästä kirjasta.
PS. Hyvin mielenkiintoinen on kuvaus Joséphinen romaanin syntyprosessista ja siitä, miten ympäröivä todellisuus ujuttautuu mukaan fiktioon. Saadaan hieman sisäpiirin tietoa kirjailijantyöstä...
Oli ihan pakko kommentoida tämän kirjan kohdalla, sillä en muista milloin viimeksi olisin lukenut näin vastenmielistä kirjaa.
VastaaPoistaMielestäni teoksen henkilöhahmot ovat innottomia ja ennen kaikkea inhottavia. He ovat tyhjiä kuoria, elävät elämäänsä horjuvissa kulisseissaan salaisuuksista ja valheista rakentamiensa muurien suojissa. Ainoa merkittävä asia tuntuu olevan raha ja sen mukanaan tuoma valta, jota ilman ihminen ei ole mitään, ei muiden eikä itsensä silmissä. Surullisinta tämän teoksen kohdalla onkin, että se selvästi yrittää vakuuttaa päinvastaista mutta epäonnistuu yrityksessään lähes täydellisesti. Teoksen naisista paljon kertoo se, että vaikka heidän miehensä yksi toisensa jälkeen pettävät tai jättävät, naiset itse onnistuvat silti inhottamaan tässä kirjassa eniten.
Vielä heikompaa on kuitenkin teoksen kieli. Tässä kohtaa en tosin tiedä syyttääkö suomentajaa, joka mahdollisesti ei ole onnistunut tavoittamaan teoksen "ranskalaista sydäntä", sitä lumovoimaa, joka on saanut ranskalaiset tarttumaan teokseen sangen hanakasti, yli puolisentoista miljoonaa kertaa, vai itse kirjailijatarta. Joka tapauksessa lopputulos on huono; kielikuvaton ja sellaisenaan vastenmielinen.
Ihanaa, että joku kommentoi esittelemääni teosta ja vielä näin ponnekkasti! Minua teoksessa häiritsi lähinnä turha satuilu, mutta vastenmielisenä en sitä pitänyt. On hyvä, kun saadaan erilaisia näkökulmia.
VastaaPoistaOlen pitkälti samaa mieltä edellisen anonyymin kanssa. Aluksi kirja imaisi mukaansa ja teksti sinänsä on sujuvaa ja taitavaa ja täynnä ilahduttavia kielikuvia, mutta juonenkäänteet olivat paikoin aivan uskomattomia ja loppujen lopuksi kaikki kovin kliseistä. Lisäksi minuakin ärsytti rahan ja varallisuuden voimakas läsnäolo: edes pääpäähenkilö ei kaikessa humaaniudessaan ollut lopulta tyytyväinen ennen kuin oli vakavarainen. Ja hups vain, kuinka shekkejä tupahteli milloin mistäkin... ainakin näin suomalaisittain epäuskottavaa. Harmi, olisin halunnut pitää tästä kirjasta. Nyt tuntuu, että hukkasin seitsemänsataa sivua miltei laaduttomaan teiniromaaniin (tai oikeastaan aikuisten satuun: on ilkeää noitaa ja sisarta, unelmien prinssiä ja auttajaa, ja lopulta niin hyvät kuin pahatkin saavat palkkansa). Huono ja aivan liian pitkä juoni nätissä paketissa. Parempaakin olisi ollut tarjolla.
VastaaPoista