SHAFAK, ELIF: Kirottu Istanbul

Vuonna 1915 tapahtui Osmanien valtakunnassa eli nykyisessä Turkissa joukkotuho, jossa läntisten lähteiden mukaan kuoli ainakin miljoona ja joidenkin tietojen mukaan jopa 1,5 miljoonaa armenialaista. Turkin virallisen kannan mukaan kuolleita oli paljon vähemmän, ehkä noin 300 000, ja kuolemat aiheutuivat armenialaiskapinaa seuranneista epidemioista ja nälänhädästä eivätkä turkkilaisten suorittamasta etnisestä puhdistuksesta. Kuitenkin tosiasia on, että islaminuskoisessa Turkissa kristittyjä armenialaisia vieroksuttiin, etenkin kun heidän joukkoonsa kuului vauraita liikemiehiä. Joukkotuho on vieläkin niin arka asia, että siitä puhumista pidetään ”turkkilaisuuden loukkaamisena” eli rikoksena. Vuonna 2005 Turkin tunnetuin kirjailija, nobelisti Orhan Pamuk sai syytteen todettuaan, että maassa on tapettu 30 000 kurdia ja miljoona armenialaista. Syytteestä luovuttiin. Heti seuraavana vuonna suosittu naiskirjailija Elif Shafak tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankeuteen, koska hän teoksessaan Kirottu Istanbul käsittelee armenialaisten joukkomurhaa. Tuomiota ei ole pantu täytäntöön näyttöjen puutteen vuoksi.

Kirottu Istanbul – teoksen päähenkilöinä on kaksi nuorta naista. Armanoushin eli Amyn sukutausta on erikoinen, sillä hänen äitinsä on amerikkalainen, isänsä armenialainen ja isäpuolensa turkkilainen. Tyttö elää sukujen välimaastossa eli puolet vuodesta äitinsä luona Arizonassa ja puolet isänsä perheessä San Franciscossa. Kummassakin paikassa hän on jatkuvan hellinnän, huomion ja silmälläpidon kohteena. Vaikka Armanoush on luonteeltaan sävyisä, alkaa häntä välillä ahdistaa ja silloin apua tarjoaa Café Konstantinopoli eli chattisivusto Internetissä. Kyberkahvilan jäsenet ovat kaikki armenialaistaustaisia ja menneisyyden tragediaan kasvaneita. Turkkilainen Asya puolestaan asuu Istanbulissa neljän sukupolven naisten talossa (elämän värikkyyden voi arvata!), rakastaa yli kaiken Johnny Cashin musiikkia ja käy tuulettamassa kiivaita ja kapinallisia tunteitaan rähjäisessä Café Kunderassa. Häntä kiinnostaa ranskalainen eksistentialismi, mutta menneisyys ei vähääkään.

Vuosia etäisinä pysyneet sukulaiset tutustuvat, kun Armanoush lähtee etsimään armenialaisia juuriaan ja majoittuu isäpuolensa sukutaloon Istanbuliin. Turkkilaiselle sukuhaaralle selviää tässä vaiheessa sekä joukkomurhan todellisuus että sen likeinen liittyminen omaan menneisyyteen. Toinenkin (paljon pienemmän mittaluokan) perhesalaisuus paljastuu samassa rytäkässä. Loppuratkaisu on räväkkä, mutta ehkä se tietyn uskonnon ja kulttuurin piirissä on perusteltu. Kirjassa on paljon viihderomaanille tyypillisiä piirteitä: kadonneita ja uudelleen löydettyjä sukulaisia, synkkiä salaisuuksia ja kiemuraisia suhteita. Hieman mystiikkaakin. Esimerkiksi Banu-tädin vasemmalla olkapäällä istuu ihan oikeasti paha jinni ja oikealla hyvä ja jinnit paljastavat tädille sekä menneisyyden että tulevaisuuden saloja.

Kirottu Istanbul – teos yhdistää suhteellisen onnistuneesti viihteellisyyden ja vakavuuden. Se on sukuromaani, mutta myös eloisa kuvaus Istanbulista – meluisasta, kaoottisesta, mausteilta tuoksuvasta ja kimaltavasta. Jos jotain olisi kaivannut, niin henkilöluetteloa tai sukutaulua kirjan alkuun, jotta ihmisten väliset suhteet olisivat olleet hieman selvemmin hahmotettavissa.