GALGUT, DAMON: Vieraassa huoneessa

Damon Galgut (s. 1963) on yksi tämän hetken tunnetuimmista eteläafrikkalaisista kirjailijoista. Hän alkoi harjoitella tarinoiden kertomista jo kuusivuotiaana toipuessaan syövästä, esikoisteoksensa hän julkaisi 17-vuotiaana ja maailmanmainetta hän saavutti vuonna 2003 teoksellaan The Good Doctor. Sekä The Good Doctor että vuonna 2010 ilmestynyt Vieraassa huoneessa ovat tavoitelleet arvostettua Booker-kirjallisuuspalkintoa.

Vieraassa huoneessa – teoksessa eteläafrikkalainen nuori mies, Damon, kiertelee maailmaa ja etsii kiintopistettä elämäänsä. Hän on ahdistunut ja kyllästynyt, mutta pakeneminen paikasta toiseen ei auta mitään. Hän tapaa ihmisiä – jopa etsii näiden seuraa, mutta ei kykene muodostamaan pysyvää ja merkityksellistä suhdetta. Kirja jakaantuu kolmeen osaan, joissa jokaisessa Damon ajautuu matkakumppaniensa suhteen johonkin rooliin. Ensimmäisessä hän on kylmän ja itsekeskeisen miehen nöyrä kanssakulkija. Toisessa osassa hän haluaisi olla nuoren miehen rakastaja, mutta yhteinen kieli puuttuu. Kolmannessa hän toimii itsetuhoisen neurootikon suojelijana, paljolti vastoin omaa tahtoaan. Jokaisessa roolissa Damon epäonnistuu. Jokainen suhde päättyy tavalla tai toisella eroon. Onko se kuitenkaan Damonin vika?

Kirja toimii sielunkuvauksen lisäksi myös matkakertomuksena. Esille tulevat niin maalaukselliset maisemat kuin turismin aiheuttamat tuhot, niin korruptio kuin yllättävä avuliaisuus. Ensimmäinen tarina alkaa kohtaamisella 1990-luvun alkupuolella Kreikassa ja jatkuu myöhemmin rankkana patikkamatkana Lesothossa. Toinen tarina tapahtuu pari vuotta myöhemmin. Tällöin Damon ryntää hetken mielijohteesta Zimbabween, lyöttäytyy reppureissaajien ryhmään ja kiertelee pitkin Keski-Afrikkaa vailla päämäärää ja siteitä. Syntyneitä kontakteja yritetään lämmittää vielä Euroopassa, mutta kohtalo päättää toisin. Kolmannessa tarinassa keski-ikäinen Damon matkustaa Intiaan 2000-luvun alussa.

Miksi Galgut on nimennyt kirjansa kertojan Damoniksi – omaelämäkerrasta tuskin kuitenkaan on kysymys? Hämmennystä lisää sekin, että kertoja puhuu itsestään useimmiten hän-muodossa, mutta toisinaan myös minä-muodossa (ja joskus molemmissa muodoissa yhdessä ja samassa lauseessa!). Pilkkujen sijoittelu on aika vapaamuotoista ja kysymysmerkkiä ei käytetä laisinkaan. Se alleviivaa sitä, että kaikki kirjassa kerrottu on suodattunut Damonin muistin läpi. Ehkä väärin muistettuna, hämärtyneenä, merkityksensä menettäneenä.

Tiet, joita kuljit eilen, ovat nyt täynnä eri ihmisiä, eikä yksikään tiedä kuka sinä olet… Itse ilma sulkeutuu takanasi kuin vesi, ja pian läsnäolosi, joka tuntui niin tärkeältä ja pysyvältä, on kadonnut jäljettömiin. Asiat tapahtuvat vain kerran eivätkä koskaan toistu, eivät koskaan palaa. Paitsi muistissa.