Omat vanhemmat ovat hylänneet Victorian jo vauvana ja samanlaisella hylkäyslinjalla ovat jatkaneet myöhemmin lukuisat sijaisvanhemmat. Victoria on 12-vuotiaana ehtinyt olla kokeella yli kolmessakymmenessä sijaiskodissa, joissa kohtelu on parhaimmillaan ollut välinpitämätöntä ja pahimmillaan täydellisen sadistista. Koulunkäyntikin on lisännyt riittämättömyyden tunnetta. Koulut ovat vaihtuneet tiuhaan ja opit ovat siksi jääneet sirpaleisiksi, luokkatoverit ovat olleet vihamielisiä ja opettajat etäisiä. Vähitellen Victoria on kasvattanut suojakseen kovan kuoren ja vastoin todellista luonnettaan heittäytynyt röyhkeäksi, uhmakkaaksi ja piittaamattomaksi. Tytön viimeinen mahdollisuus päästä adoptiolapseksi koittaa, kun hänet sijoitetaan viinitilaa pitävän naimattoman Elizabethin luo. Alku näyttää lupaavalta, sillä sekä Elisabethia että Victoriaa kiinnostaa viktoriaaniselta ajalta periytyvä tapa ilmaista tunteitaan kukkasilla. Jotakin hirveää kuitenkin tapahtuu ja tiet eroavat. Jäljelle jäävät katumus ja kaipaus.
Kukkien kieli -romaanissa vuorottelevat nykypäivä ja menneisyys, mutta silti kaikki tapahtumat tuntuvat leijuvan tosiajasta irrallaan (mikä itse asiassa vain lisää kirjan viehätystä). Victorian menneisyys erilaisissa sijais- ja ryhmäkodeissa esittäytyy miltei dickensmäisen synkkänä eikä 18-vuotiaana oman onnensa nojaan joutuvan nuoren tulevaisuus vaikuta juurikaan valoisammalta. Elizabethilta opitut taidot kukkien käsittelijänä avaavat kuitenkin Victorialle odottamattomia mahdollisuuksia. Sitten löytyy vielä henkilö, joka hallitsee samanlaisen kukilla puhumisen taidon kuin Victoriakin…
Kukkien kieli on viihdyttävä rakkausromaani, mutta siinä on myös asiaa. Erityisen viehättävää on syvä perehtyneisyys kukkien kieleen, jota hyödynnetään mitä erilaisimmissa tilanteissa ja joka tuntuu taianomaisesti myös tehoavan. Kirjan lopussa on vielä Diffenbaughin kokoama sanakirja kukista ja niiden merkityksistä – eli siitä vaan ajatusta hyödyntämään!
Yhdysvaltalainen Vanessa Diffenbaugh on vetänyt pienituloisten asuinalueella taide- ja kirjoittamispiirejä sekä toiminut puolisonsa kanssa usean nuoren mentorina ja sijaisvanhempana. Sen lisäksi hän on perustanut Camellia Network –verkoston, jonka tavoitteena on tukea koulukodista aikuistuvia nuoria. Verkoston nimeen kamelia valikoitui, koska se kukkien kielellä tarkoittaa: kohtaloni on sinun käsissäsi. Minä puolestani ojennan lukijoilleni lumikellokimpun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti