Roope Lipasti (s. 1970) on tullut tunnetuksi Turun Sanomien ja Kotivinkin kolumnistina sekä lastenkirjailijana. Hänen ensimmäinen aikuisille suunnattu romaaninsa Rajanaapuri valittiin satojen ehdokkaiden joukosta Berliinin elokuvajuhlien helmikuiseen Breakfast & Books – tapahtumaan, jossa esiteltiin kymmenen projektia kansainvälisille elokuvatuottajille. Rajanaapuriin suhtauduttiin innostuneesti ja sen synopsista pyydettiin useisiin tuotantoyhtiöihin muun muassa Yhdysvaltoihin, Iso-Britanniaan, Saksaan, Ranskaan ja Italiaan.
Lipasti on humoristi, jonka sukulaissieluja ovat esimerkiksi Tuomas Kyrö, Arto Paasilinna ja Veikko Huovinen. Hän leikittelee kielellä ja herättää pelkillä sanankäänteillä hupaisia mielikuvia, vaikkakin ajoittain tuo leikittely saattaa tuntua hieman tarkoitushakuiselta ja tekemällä tehdyltä. Lisää naurunaihetta Lipasti löytää hallitsemattomasti etenevistä tilanteista ja kahden täysin erilaisen naapuruksen vastakkainasettelusta.
Rajanaapureista toinen on leskeksi jäänyt ja lapseton historianopettaja, järjestyksen mies ja hieman tosikko. Hän tarkastelee kesälomansa joutilaisuudessa hämmästyneenä ja hieman ylenkatseellisena naapuriperheen touhuilua, jossa ei ole järjestelmällisyyden häivääkään. Opettaja trimmaa nurmikkonsa miltei viivaimen kanssa, mutta naapurin puolella ruohon annetaan peittää kesken jääneitä tai epäonnistuneita rakennusprojekteja. Opettaja turvautuu jopa kiikareihin, jotta näkisi paremmin rajan toiselle puolelle. Uteliaisuuttaan vai yksinäisyyttään?
Naapurin miehellä on viehättävä vaimo ja kuusi lasta, mutta he tuntuvat olevan sivuosassa miehen elämässä. Miehen ajatukset liikkuvat alati erilaisissa tee-se-itse-projekteissa, joissa ei työn määrää eikä itse asiassa rahaakaan säästetä. Joskus hankkeet jäävät valitettavasti kesken (kenties suuruudenhulluutensa vuoksi) eikä työn jälki parhaimmillaankaan ole priimaa, mutta se ei miestä stressaa. Hänessä säilyy lapsenomainen innostus, mielikuvituksen palo ja hyväntuulisuus. Mutta onko hänen aherruksensa pakoa jostakin?
Kumpaakin miestä voi hyvällä syyllä pitää hieman pakkomielteisenä, vaikka päähänpinttymät ilmenevätkin varsin erilaisissa muodoissa. Luonteiden ja taustojen erilaisuudesta huolimatta miesten välille syntyy kesän aikana vahva luottamus, joka lähenee ystävyyttä. He pystyvät käymään keskusteluja monenlaisista mieltä painavista asioista, kuten naisista, perhe-elämästä, ikääntymisestä ja kuolemasta. Näiden pohdintojen ansiosta kirja ei jää pelkäksi kevyeksi hupailuksi, vaan siinä on myös syvyyttä ja vakavuutta. Lämminhenkisyys ja ihmisusko ovat kenties vanhanaikaisia asioita, mutta kyllä ne kovasti ilahduttavat.
Asioita ei yleensä kannata kiinnittää kovin tiukasti, koska kohta ne joutuu kumminkin repimään irti. Vain ihmisiin kannattaa kiinnittyä tiukkaan, niin että tietää missä seisoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti