Kristiina Vuori (s. 1967) työskentelee tiedottajana ja käyttää kirjailijana taiteilijanimeä. Yli kolmekymmentä vuotta hän haaveili historiallisen romaanin kirjoittamisesta ja saikin lopulta aikaiseksi melkoisen järkäleen: esikoisteos Näkijän tytär käsittää 569 sivua. Kirjailija sanoo saaneensa vaikutteita etenkin Sergeanne Golonin Angelika-sarjasta niin paljon, että on ujuttanut omaan teokseensa mukaan yhden vuorokeskustelun Angelika ja kuningas –romaanista. Yhtenä esikuvana saattaisi olla myös Diana Gabaldonin Matkantekijä -sarja ja suomalaisista historiallisen viihderomaanin taitajista tietenkin Kaari Utrio. Kristiina Vuori ei kuitenkaan matki ketään, vaan kirjoittaa ihan omalla äänellään ja omalla taidollaan.
Kirja sijoittuu 1200-luvun alkupuoliskolle Suomeen, jossa käydään pakanuuden ja kristinuskon välistä taistelua. Näkijät ja tietäjät ovat kadonneet jo viimeisestä turvapaikastaan Hämeestä, vaikka siellä vielä uhrataan muinaisille jumalille ja noudatetaan vanhoja rituaaleja. Hämäläiset eivät oikeastaan vastusta kristinuskoa sinällään, vaan sitä, että heidän pitäisi sen omaksumisen jälkeen ruveta ottamaan määräyksiä vastaan joltakulta ulkopuoliselta. Siksi kapina.
Margareeta on ruotsalaissyntyistä ylhäisöä, Teinperin kartanon rouva. Metsästysretkellä ryöväri raiskaa Margareetan, joka tulee raskaaksi, synnyttää tyttären ja kuolee. Eira-tytön ulkonäkö viittaa hämäläiseen Ilveksen sukuun ja ennen pitkää paljastuvat myös suvulle ominaiset tietäjän kyvyt. Tämä osoittautuu tytölle kohtalokkaaksi, kun hänen perintöosaansa himoitaan eri tahoilla. Kaikenlaista juonittelua ja sukulaisuussuhteissa sekoilua kirjassa sitten riittääkin eikä edes papisto kaihda vilppiä, jos pystyy siitä kiinni jäämättä hyötymään. Eiran tie on täynnä vastoinkäymisiä – osin kyllä omasta syystä, sillä Eira haluaa itse päättää elämänsuunnastaan ja valita itse kumppaninsa. Tosin hänellekin valinnan tekeminen kahden kosijan välillä tuntuu olevan hieman vaikeaa... Tarinassa tehdään varsin monta käännöstä, ennen kuin lopullinen ratkaisu syntyy. Se on varsin uskottava eikä yhtään sentimentaalinen.
Kristiina Vuori on perehtynyt tarkkaan 1200-luvun historiaan. Kirjan loppuun on liitetty lyhyt selostus siitä, miten hän on päätynyt tiettyihin ratkaisuihin ja mitkä asiat ovat faktaa ja missä kohdin totuutta on hieman venytetty. Kenties kirjailija kuvaa liiankin tarkkaan puvustusta ja asumuksia, mutta näin hän varmaan pyrkii lujittamaan kirjansa uskottavuutta. Näkijän enneunet ja matkat linnun hahmossa kuuluvat shamaaniperinteeseen ja lukija saa uskoa niihin tai pitää niitä fantasiana. Ihmisten nimet ovat varmaan aikakaudelle oikeita. Ruotsinkielisellä rannikkoseudulla käytössä olivat Ursula, Klaus, Ulf ja Rikhard ja Hämeessä Talvikki, Rautakäsi ja Hyväneuvo. Mistähän Eira sai nimensä? Kirjan kieli on kaunista ja tarina soljuu mukavasti eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti