Alkuteos: Ragnarok
Suomennos: Titia Schuurman
Englantilainen Cannongate-kustantamo julkaisee sarjaa, jossa nykykirjailijat tulkitsevat ikiaikaisia myyttejä uudella tavalla. Yksi mukaan kutsutuista oli Booker-palkittu englantilainen kirjailija ja runoilija A. S. Byatt (s. 1936), jolle aihe oli heti selvä: germaaniset ja skandinaaviset jumaltarut.
Kirjan kehyskertomuksena on selvästikin omaelämäkerrallinen kuvaus laihasta kaupunkilaislapsesta, joka toisen maailmansodan aikana joutuu evakkoon maaseudulle. Tosiasiassa tuo sairaalloinen tyttö on onnekas päästessään savuisesta ja rikinkatkuisesta teräskaupungista runsaiden kukkaniittyjen ja marjoja pursuavien pensasaitojen keskelle, mutta ulkoinen paratiisi ei poista sisäistä hätää. Liekehtivätukkainen isä lentää Pohjois-Afrikan yllä eikä lapsi usko hänen enää koskaan palaavan. Jo varhain lukemaan oppinut tyttö saa käsiinsä Asgård ja jumalat –teoksen ja onnistuu sen avulla luomaan jotain järkeä oman maailmansa outoihin tapahtumiin. Pelko kuitenkin jää, sitä ei poista aikanaan saapuva rauha eikä normaaliksi palaava arki.
Lapsen mielessä sulkeutui portti. Hänen täytyisi oppia elämään arjessa, hän mietti itsekseen, kaupunkitalossa, puutarhassa, kotona, missä jälleen oli voita ja kermaa ja maukasta hunajaa. Hänen täytyisi nauttia rauhan ajasta. Mutta sulkeutuneen portin toisella puolen oli se kirkas, musta maailma, johon hän oli evakkoaikana astunut. Maailmansaarni ja sateenkaarisilta, jotka olivat näyttäneet ikuisilta mutta tuhoutuneet silmänräpäyksessä.
Myyttien tulkinnan lisäksi teoksessa on kirkkaan kauniita luonnonkuvauksia. Kesä pursuaa tuoksuja ja heleän aurinkoisia näkyjä. Talvi viiltää, kuihduttaa ja koettelee. Ragnarök : jumalten tuho on kaunokirjallinen teos siinä missä kulttuurihistoriallinen tutkielmakin. Teoksen lopussa on vielä Byattin essee Ajatuksia myyteistä, joka selventää kirjailijan sanomaa entisestään. Ohut kirja, mutta täyttä asiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti