HUSTVEDT, SIRI: Säihkyvä maailma

Kustantaja: Otava 2014

Alkuteos: The Blazing World

Suomennos: Kristiina Rikman

Kirjailija, taidekriitikko ja kirjallisuustieteen tohtori Siri Hustvedt (s. 1955) osaa kirjoittaa selkeästi ja ymmärrettävästi vaikeistakin asioista ja selittää niitä monimutkaisia kuvioita, joita ihmisen psyykessä liikkuu. Kirjoissa yhdistyvät taidokkaasti arki ja mystisyys, tiede ja taide.

Säihkyvä maailma sijoittuu New Yorkin taidemaailmaan samaan tapaan kuin Hustvedtin vuonna 2007 suomeksi ilmestynyt upea romaani Kaikki mitä rakastin, jota voi pitää hänen pääteoksenaan. Säihkyvä maailma on siihen verrattuna hieman kuiva ja työläs lukea. Se muistuttaa tieteellistä tutkimusta, johon on kerätty lausuntoja Harriet Burdenin tunteneilta henkilöiltä, artikkeleita ja otteita Harrietin omista muistikirjoista. Tieteellistä ilmettä vahvistavat lukuisat alaviitteet, joilla ei ole lukijalle suurtakaan merkitystä, koska ne eivät vie kertomusta eteenpäin. Hustvedt taitaa hieman briljeerata laajalla oppineisuudellaan? Kirjassa on myös kerroksia, jotka avautuvat vain vähitellen ja täydessä kokonaisuudessaan vasta kun kirjan on lukenut loppuun. Silti paikoittain hyvinkin intensiivinen ja ajatuksia herättävä teos!

Harriet Burden on taidekauppiaan ja -galleristin varakas leski, jonka ura taiteilijana on tyssännyt edustusvaimon rooliin. Hän rakentelee samankaltaisia huoneita kuin Kaikki mitä rakastin -teoksen taidemaalari Bill, mutta ei saa tunnustusta sen paremmin yleisöltä kuin kriitikoiltakaan. Harriet päättelee tämän johtuvan sukupuolesta.

Kaikki älylliset ja taiteelliset hankkeet, myös vitsit, ironia ja parodia, uppoavat paremmin yleisöön, kun se tietää, että suurenmoisen teoksen tai mojovan huijauksen taustalta löytyy mulkku ja munat.

Niinpä Harriet keksii oman mojovan huijauksensa: kolme nuorta miestä saa esiintyä vuorollaan hänen taidenäyttelyidensä tekijöinä ja kerätä huomion ja kiitokset. Tämän jälkeen Harriet aikoo astua riemuiten esiin ja paljastaa totuuden. Kaksi ensimmäistä kokeilua menee kutakuinkin Harrietin suunnitelmien mukaan, mutta kolmas yritys päättyy karvaaseen pettymykseen. Jo entisestään kuuluisa videotaiteilija Rune haluaa tämänkin näyttelyn omiin nimiinsä ja ajaa julmasti ja ovelasti Harrietin ansaan. Kukaan ei usko Harrietia suurien ja monimutkaisten installaatioiden oikeaksi tekijäksi, vaan hänet leimataan hysteeriseksi ja harhaiseksi ikänaiseksi. Viha ja kauna suorastaan tukehduttavat Harrietin. Ihmissuhteita tuhoutuu.

Kirjassa pyöritellään sukupuolen merkitystä muutenkin. Isokokoinen ja kulmikas Harriet käyttää yleisesti nimeä Harry, etsii isän hyväksyntää, rakastuu sekä miehiin että naisiin ja inspiroituu miehen naamion kantamisesta tai nimimerkistä. Miehen roolissa hän voi olla rajumpi ja uskaliaampi kuin naisena, muuttua Penelopesta Odysseukseksi. Silti hän on myös rakastava äiti ja isoäiti, huono-osaisten auttaja, uskollinen ystävä, rakastajan palvoma jumalatar ja monialaisesti sivistynyt nainen. 

Hustvedtin romaanin nimi tulee 1600-luvulla eläneen herttuatar Maria Cavendishin utopiaromaanista Säihkyvä maailma. Tuo oman aikansa kummajainen on Harrietin henkinen sisar ja samalla esikuva.

Herttuatar käytti joskus miesten vaatteita, liiviä ja lierihattuja. Hän kumarsi mieluummin kuin niiasi. Hän oli parraton hämmästys, roolien hämmentäjä…

…Miten muuten hieno nainen voisi laukata maailmalle? Miten muuten hän saisi äänensä kuuluviin? Naisen täytyi ryhtyä mieheksi tai poistua tästä maailmasta tai jättää maallinen majansa, alhaiseksi syntynyt ruumiinsa, ja säihkyä.